Sisäinen villapaita

Baby steps

2012-01-04T17:24:00.000+02:00

Uusi vuosi on alkanut samoissa odottavissa ja paksuissa tunnelmissa kuin vanha päättyi: ei uutisia napa-alueelta. Laskettuun päivään on alle viikko, mutta ilmassa ei näy mitään merkkejä liikekannallepanosta. Ei siis auta kuin odottaa... :)

Odotuksen ratoksi päätin tehdä retken mulle täysin tuntemattomalle ompelun alueelle eli tilkkutöiden maailmaan. Olen kauan ihaillut Pikku-Ketun henkeäsalpaavan upeita tilkkupeittoja ja nöyrän kunnioituksen vallassa seurannut Soilen käsintikatun (!) täkin syntymistä. Tilkkuilu ei kuitenkaan ole tuntunut omalta jutulta, koska se vaatii millimetritarkkuutta. Pieni perfektionisti minussa ei välttämättä tykkää, jos saumat ovat vinksinvonksin eivätkä leikkauskohdat mene ihan tasan. Ja mitäs se sanoisi siihen, jos peitossa ei olisikaan neljää täsmälleen 90 asteen kulmaa? The horror, the horror.... :D Näillä perusteluilla olen aiemmin jättänyt tilkkutyöt taitavammille.

Raskaus saa kuitenkin joidenkin, kuten allekirjoittaneen, pään kääntymään suuntiin, joihin ei aiemmin uskonut katsovansa. Huomasinkin syksyllä selailevani Etsyssä toinen toistaan houkuttelevampia tilkkutyökankaita, yhtäkkiä niitä tipahteli meidän postiluukusta. Hups ja oho. :) Kun kankaita nyt kerran oli ostettu, niin kaipa niistä oli jotain tehtäväkin. Jatta lainasi mulle tilkkutyöalustan ja -leikkurin, ja ryhdyin suin päin hommiin ilman sen kummempaa asioihin perehtymistä. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei epäonnistumisia kannata pelätä, koska kokeilemalla oppii parhaiten. MOT.

Eikä se hei sitten ollutkaan yhtään vaikeaa! Hyvillä välineillä kankaiden paloittelu oli yllättävän helppoa aloittelijallekin. Tilkkujen sommittelu oli hauskaa puuhaa, eikä niiden yhteen ompelemisessakaan lopulta mennyt kauan. Tosin leikkaamisen lisäksi juuri tässä vaiheessa millimetritarkkuus on tarpeen, joten ihan huolettomasti ei niitäkään saumoja voinut surruutella.

Tilkkutyöturismin tuloksena syntyi kaksi vauvanpeittoa. Vaaleanpunaisen ja vihreän sävyisen tein jo lokakuussa. Kokoa sillä on 74 cm x 74 cm ja koostuu 6,5 sentin neliötilkuista. Vihreä-keltainen syntyi joulun välipäivinä. Se koostuu 9 sentin neliötilkuista ja on muutenkin vähän isompi (80 cm x 80 cm). Täytteenä käytin 100-grammaista polyesterivanua. Nämä vauvanpeitot olivat sopivan kokoiset harjoitustyöt meikäläiselle, ja eiköhän niille käyttöä löydy ryömimis- tai vaipanvaihtoalustana. Nuo kun taittuvat nätisti litteiksi ja mahtunevat helposti vaunuihin tai hoitolaukkuun.

Vaikka peittoja olikin hauska tehdä, niin voi olla, että mun tilkkuiluni jää toistaiseksi tähän. Mä kun en oikein innostu tilkuista sisustuselementteinä, tai en ainakaan tällaisina värikkäinä versioina. Yksi hillitympi idea tosin jo muhii takaraivossa, mutta sen toteuttaminen vaatii vielä paljon kypsyttelyä.

Maailman vahvimmalle vauvalle

2011-12-21T06:30:00.000+02:00

Olenkohan mä muuten maininnut, että täällä odotetaan kaksinkertaisesti? Ei, ei tosiaan kaksosia (phui, onneksi isäni kaksosuus ei nasahtanut kohdalle, ainakaan tällä kertaa), vaan onnekkaan sattuman ansiosta paras ystäväni saa myös vauvan. Kaiken lisäksi lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. :) Siispä vauvaneuleiden käyttäjiä on lähipiirissä pian muitakin kuin tämä oma perillinen.

Malli: Quadrature for Korrigan by Solenn DRN

Lanka: Drops Nepal, 450 g.

Puikot: 5,0 mm

Koko: n. 90 cm x 90 cm

Ravelryn projektisivu

Kun tupsahtaa maailmaan keskellä talvea, on varmasti mukavaa, jos on jotain lämmintä ja pehmeää vastassa. Tämä alpakkavillainen peitto toivottavasti pitää ystäväni vauvan lämpimänä vaunuissa, turvakaukalossa tai missä ikinä nyt tarvitseekaan. Ehkä tästä on hyötyä äidillekin. Njoo, voihan tää olla vähän tuhan pieni aikuisen peitoksi, mutta ehkä puolisen kiloa villaa äidin pään ympärille kiedottuna eristää myös ääntä tiukan paikan tullen. :P

Peiton malli on konstailemattoman yksinkertainen ja silti ilmeikäs reunuksen ansiosta. Koko homma neulotaan pyörönä, niin että melko sutjakasti tuollaisen saa tehdyksi paksusta langasta. Tekisi mieli tehdä samanlainen omalle beibille, mutta saas nähdä, kuinka aika riittää. Tai voishan tässä tietysti ottaa kisan vauvaa vastaan: "kumpi on eka valmiina, sinä vain sun peittos?" :D

Eihän näistä nahanalaisista tiedä, koska ne päättävät ilmiintyä, oli arvioitu saapumisaika mikä tahansa. Onneksi sentään sain tämän yhden tehdyksi ajoissa, niin että se on vain rusettia vaille valmiina pukinkonttiin.

Olen mä neulonut omallekin vauvalle, ja lisää on tulossa. Värimaailmasta on muuten turha yrittää päätellä, kumpaa merkkiä täällä odotetaan. Me emme nimittäin itsekään tiedä, onko tuleva perheenjäsen tyttö vai poika, eikä meillä ole mitään erityistoiveita asian suhteen. Toisekseen, meillä ei erotella värejä tyttöjen ja poikien lokeroihin, vaan värivalinnat kertovat enemmänkin allekirjoittaneen satunnaisista mieliteoista lankakaupassa. :)

Vastasyntyneen kokoinen Korrigan on peiton kanssa samaa perhettä. Langan sain pari vuotta sitten Maartsilta pikkujoululahjaksi. Lopusta langasta ajattelin tehdä jotain pupuhenkistä, Maartsia lämmöllä muistaen. <3

Snug-huppari on vähän isompaa kokoa, ehkä kevättalvea varten. Näistä (ja muista tekemistäni vauvaneuleista) löytyy lisäinfoa Ravelryssä, ettei tule ihan yliannostusta toukkavarusteista täällä blogissa. Voipi nimittäin olla, että ensi vuonna näitä on sitten tarjolla enemmänkin, jos siis vielä joskus ehdin puikkojen ja lankojen pariin. JA jos onnistun pysymään hereillä enkä vain torkkumaan puikot kätösissä. Joku kun on kertonut, että väsymystä saattaa olla ilmassa tulevina kuukausina. Tai vuosina. Ou nou. :)

Hopeavyöry

2011-12-13T11:35:00.000+02:00

Äitiyslomalla olemisessa on sellainen vinkeä juttu, että kun ei ole oikeastaan pakko tehdä mitään, niin tekee mieli puuhata vähän kaikkea. Kun olen koko syksyn, ja oikeastaan koko tämän vuoden, padonnut käsityöjutut pois väikkäriahkeroinnin tieltä, niin ideoita ja tekemisen intoa on kasaantunut vähän liiankin kanssa. Tätä halkeamaa padossa ei riitä mikään tulppa tukkimaan, joten antaa hyökyaallon tulla ja virran viedä: täällä on puikot, koukut ja pihdit tanassa! :)

Kukkakimppu, joka ei lakastu pakkasessakaan

Ensimmäisenä istahdin into piukassa korupöydän ääreen. Kuukausiin en ole ehtinyt tehdä kuin pari hassua tilaustyötä, joten kädet täristen ja onnellinen hymynvirne naamalla sahasin, hioin, juotin, veivasin ja kiillotin tunti toisensa jälkeen ja jatkoin päiviä aamuyöhön asti.

Ruusuinen rannekoru

En millään olisi malttanut lopettaa, kun uusia juttuja tuli koko ajan mieleen. Järki kuitenkin sanoi, että olisi ehkä fiksua saatella tämä erä ensin maailmalle ja vasta sitten syytää lisää koruja pajalta maailmaan. Kun olis siellä tehtävälistalla muka vähän muitakin hommia kuin metallipalojen kanssa leikkimistä... :)

Yksinkertaisesti näyttävä

Tottelin järjen ääntä, tosin pienen nurinan kera, ja listasin tuotokseni Etsyyn. Nyt siellä onkin pitkästä aikaa tarjolla Made by Vilma -koruja Leppiksistä lusikkarannekoruihin ja Lumme-riipuksiin.

Karkkia kaulaan, kiitos!

Koska masussani iloista melskettä pitävä perillinen saattaa haluta viettää äitinsä kanssa paljon aikaa tulevina kuukausina, ei kauppaan välttämättä ole tulossa täydennyksiä äitiyslomallani. Jos siis haluat antaa hopeista kimallusta lahjaksi jouluna, ystävänpäivänä tai vaikkapa vasta äitienpäivänä, niin piipahda puodissa tsekkaamassa tarjonta: nyt on valikoima parhaimmillaan!

Riipus, rakkaudella

Tilaukset, jotka on tehty ja maksettu viimeistään tiistaina 20.12. ehtivät jouluksi perille (mikäli Posti ei kuhnastele eikä vauva päätä tulla maailmaan sitä ennen). Useammankaan korun tilauksissa ei tarvitse maksaa kuin yhden korun toimituskulut, niin että nyt sopii hankkia koru siskolle, äidille, mummulle ja ystäville. Itseäsi unohtamatta: jokainen meistä ansaitsee palkinnon aina silloin tällöin! ;)

Joukkuepelaajista parhaimmalle

Juhlan aika

2011-12-09T23:15:00.000+02:00

Olen saavuttanut pitkäaikaisen tavoitteeni, johon tähtäävä monen kuukauden hektinen loppukiri on viimein ohi: nyt on sitten väitelty ansiokkaasti, juhlittu ikimuistoinen karonkka ja suoritettu tekniikan tohtorin tutkinto. Loppusyksy meni tiiviisti väitöspäivään valmistautuessa, eikä käsitöille juurikaan jäänyt aikaa. Lopulta Suuri Päivä kuitenkin edellytti yhtäkiireistä projektia myös tällä saralla, ja siitä seuraavaksi piiitkä selostus. Lukekaa, jos jaksatte, tai katsokaa vain kuvat; niitäkin riittää. :)

Akateemisen tradition mukaan väitöskaronkassa eli iltajuhlassa pitää naispuolisella väittelijällä olla musta juhlapuku. Siis täyspitkä ja kaikin puolin juhlava iltapuku. Olin jo kauan suunnitellut, että karonkkaani varten vihdoin teetän iltapuvun ammattilaisella: muunneltavan, monimuotoisen ja äärimmäisen hyvälaatuisen mustan unelman. Tekijäkin oli jo tiedossa ja rahat säästettynä. Mutta raskaus kasvavine mahoineen veti maton alta tältä suunnitelmalta. Turha alkaa näihin mittoihin pukua teettämään, kun tarkoitus ei ole tässä koossa viihtyä vuosia eteenpäin. Siispä päätin yrittää seuraavaksi helpointa vaihtoehtoa ja ostaa valmispuvun, jota voisi pienin muokkauksin ehkä käyttää jatkossakin.

Sellaisen hankkiminen valmiina standardimittoja pidemmälle raskaana olevalle naiselle ei ainakaan Tampereen kokoisesta kaupungista onnistu. Etenkin, kun mahan kasvamisen vuoksi pukua ei voinut ostaa ennakkoon, vaan sovituskierros piti jättää parin viimeisen viikon asiaksi. Ei siis auttanut muu kuin pikapikaa mars kangaskauppaan ja ompelukoneen ääreen.

Olen ommellut kaikki iltapukuni itse, joten homma on varsin tuttua. Tällä kertaa kuitenkin panostin kunnolla pohjatöihin ja otin puvun tekemisen muutenkin oppimisprosessina. Suurena apuna toimi Susan Khaljen Bridal Couture -kirja, joka opastaa yksityiskohtaisesti pukuompelun saloihin vaihe vaiheelta. Aivan loistava teos, jonka aion (painetun version melkoisesta hinnasta huolimatta) joskus hankkia omaan kirjahyllyyni. Hain vinkkejä myös muutamista muista ompelutekniikkaoppaista (*tsek lista lopussa). Kirjat avasivat ikkunoita ihan uuteen ompelun maailmaan, ja suosittelen lämpimästi niihin tutustumista, jos haluaa tehdä istuvia ja viimeisteltyjä vaatteita. Suuri tunnustus täytyy lisäksi antaa Käsityöliike Merlettolle, mistä löytyivät kaikki pukuuni tarvitut tukimateriaalit ja erikoisnauhat, joista kirjoissa puhuttiin. Myös sellaiset, mille ei tunnu löytyvän edes pätevää suomenkielistä käännöstä, kuten horsehair braid.

Puvun mallihan on varsin yksinkertainen: vahvasti tuettu tyköistuva yläosa ja reilusti laskotettu, leijuva alaosa, jonka takahelma on hieman laahusmaisesti pidempi. Suuri työmäärä ei näy päälle päin muuten kuin käyttömukavuuden ja yläosan istuvuuden kautta. Kaavat on tehty alusta asti itse, sovitettu ja muokattu juuri tälle vartalolle ja tähän tilanteeseen. Yläosan istuvuuden ja mukavuuden takaavat kaksi puuvillakankaista tukikerrosta, paksu morsiussatiini ja spiraaliluut. Spiraaliluukujia lukuunottamatta koko tämä "kehikko" on ommeltu käsin erilaisia, kuhunkin vaiheeseen sopivia erikoispistoja käyttäen. Päällikangas on ohutta sifonkia, jonka laskostin luontevan epäsäännölliseksi ja kiinnitin laskokset sieltä täältä minimaalisin pistoin toisiinsa. Huh. Siihen menikin kokonainen viikonloppu, aamusta yöhön. Yläosa on viimeistelty vuorikankaalla, käsin ommellen sekin, tietty. :)

Helma olikin nopeampi ja helpompi tehdä, koska käytännössä kyse oli vain vuorikankaan leikkaamisesta ja kiinnittämisestä yläosaan. Helman päällimmäinen kerros on samaa kappaletta yläosan sifongin kanssa, ja yläosan laskokset aukeavat empire-linjassa laajaksi, laskeutuvaksi helmaksi. Helmassa laskosten rytmittäminen ja muotoilu tosin vaativat jälleen kerran huolellista harsimista ja prässäämistä, mutta päärmäyksen ja saumat sentään hurautin koneella.

Huolellisen työn tuloksena minulla oli tässä vaiheessa musta, melko yksinkertaiselta näyttävä ja loistavasti istuva puku. Loppu olikin sitten sitä kivointa puuhaa, eli yksityiskohtien lisäämistä. Päätin puvun saavan toimittaa myös korun virkaa ja koristelin dekolteen ja empire-linjan kimaltavilla kukilla.

Koriste kukkineen on tehty itse erilaisista mustista kankaista, helmistä ja strassinapeista. Pohjana toimii palanen tyllikangasta, johon koristeen osat on yksi kerrallaan kiinnitetty. Koriste kokonaisuudessaan on muutamilla pistoilla ommeltu epäsymmetrisinä olkaimina toimiviin satiininauhoihin. Tein samalla ajatuksella kukkakoristeen myös erilliseen satiinivyöhön empire-linjalle. Molemmat kukkakoristeet voi siis helposti irrottaa ja laittaa tilalle jotain muuta. Puku itsessään on niin yksinkertainen, että se antaa vapauden monenlaisiin koristeluihin ja asusteisiin.

Oma karonkka Pikkupalatsissa on nyt juhlittu, mutta puku pääsee uudestaan väitöskaronkkaan jo reilun viikon päästä, kun työkaverini väittelee tohtoriksi. Tällä kertaa juhlin vieraan ominaisuudessa, joten koristeet voisi vaihtaa vaikka värillisiin kukkiin tai poistaa kokonaan ja juhlistaa asua näyttävillä koruilla tai värikkäillä asusteilla.

Vihdoin on aikaa keskittyä olennaiseen: äitiyslomaa on takana viikko, ja laskettuun aikaan on enää kuukauden verran. Vielä on paljon tekemättä ja hankkimatta vauvaa varten, mutta en viitsi stressata niistä. Aion nauttia joulun odotuksesta yhdessä masussa myllertävän epelin kanssa ja tehdä vain kivoja asioita ihan omassa tahdissa. Olo on edelleen loistava, joten raskaus ei juurikaan hidasta tahtia tai haittaa tekemistä. Tiedossa on siis aika paljon näpertelyä korupajalla ja puikkojen heiluttelua sohvannurkassa. Joo, tästä me tykätään! :)

* Tutustumisen arvoisia ompelutekniikoita käsitteleviä kirjoja (linkit edulliseen The Book Depository -kirjakauppaan):

- Creative Publishing International: "The Perfect Fit: A Practical Guide to Adjusting Patterns for a Professional Finish"
- Khalje, Susan: "Bridal Couture"
- Maynard, Lynda: "Dressmakers Handbook of Couture Sewing Techniques"
- Schaeffer, Claire: "Couture Sewing Techniques (Revised and Updated)"
- Wolf, Collette: "The Art of Manipulating Fabric"

Maanläheistä lämpöä

2011-10-30T19:11:00.001+02:00

Malli: Hexagon How-Toby Lucy of Attic24
Lanka: Ístex Létt-Lopi, 4 eri sävyä, 100g kutakin, yht. 400 g.
Koukku: 4,0 mm
Koko: 75 cm x 80 cm
Ravelry-projektisivu

Äitiysloma alkaa kuukauden päästä, ja siihen asti pitääkin tehdä töitä hartiavoimin että saa kaiken valmiiksi. Ei muuten, mutta kurja jäädä pois töistä pitkäksi aikaa, jos jokin tuntuu jäävän pahasti kesken. Iltaisin ei sitten paljon muuta jaksakaan kuin sytyttää kynttilät ja nykertyä sohvannurkkaan viltin alle. Siinä samalla voi välillä ottaa koukun tai puikot käsiin ja muuttaa lankaa kerältä muuhun muotoon. Tai sitten voi vain laiskotella ja keskittyä mahan paijaamiseen. :)

Ei kyllä tulis mieleenkään sekoittaa samaan murokulhoon suklaata, kaurapuuroa, kermavaahtoa ja, hmm, tuhkaa. Yllättävän harmonisen kokonaisuuden nuo sävyt kumminkin tässä peitossa muodostavat. Täysvillainen ja karvainen lanka pehmeni yllättävänkin paljon liottamalla, niin että ihan kelpo vaunupeitto tästä tuli. Ei ehkä ihan vauvan poskea vasten laitettava, mutta varmana eristää pakkasta paremmin kuin vaikka fleece.

Kuusikulmioiden virkkaaminen alkoi ihan vahingossa Niskavuori-filmin katsomisen lomassa. Kaipa elokuvan henki jotenkin houkutteli näihin väreihin ja perinteiseen tekemiseen. Melko maahenkisiä ja vaatimattomia noi sävyt ainakin on; ladonseinää ja tuhkaa hangella, salaperäisiä suksisauvan jälkiä opettajattaren akkunan alla. :)

Puolet peitosta valmistui yhden sunnuntain aikana, sen verran hauskaa ja joutuisaa noita palasia oli virkkailla. Peitossa on 38 kokonaista palaa. Reunoihin virkkasin 8 puolikasta ja 12 kolmannespalaa, että sain peitosta suorakulmion muotoisen. Lopuksi vielä kaksi kerrosta pylväsryhmiä reunukseksi.

Nalle joutuu odottamaan leikkikaveriaan vielä reilut pari kuukautta. Toiveissa olis ehtiä siihen mennessä neuloa vielä lisää lämmikettä talven keskellä saapuvalle pienelle tulokkaalle. Ei siis muuta kuin mars takaisin sohvannurkkaan.

Times like these

2011-09-26T16:50:00.000+03:00

Nämä ovat niitä päiviä, joihin voisi jäädä viihtymään pidemmmäksikin aikaa. Viikonloppuja kivassa seurassa, ihan vain löhöillen, koirien touhuille hymyillen ja hyvästä mielestä nauttien. Pitää oikein pysähtyä kesken askelen huomaamaan iloisena, miten mallillaan oma maailma onkaan just nyt. Sopivilta tuntuvissa saappaissa, oikealla tiellä ja matkaseurana maailman parhaat. Onni, tätä se taitaa olla.

Malli: New York Cardigan by Erin Harper
Lanka: Katia Austral, 500 g.
Puikot: 3,0 mm, 3,5 mm ja 4,0 mm
Muokkaukset: paljon, niistä lisää Ravelryn projektisivulla.

Yksi noista mainituista kivoista viikonlopuista piti sisällään käynnin Työväenmuseo Werstaassa, joka löytyy aivan Tampereen ytimestä Finlaysonin alueelta. Vanha tehdasrakennus on jo sinänsä näkemisen arvoinen, ja samoista tiloista löytyy monenmonta mielenkiintoista museota (esim. tekstiiliteollisuusmuseo ja höyrykonemuseo) ja näyttelyä.

Olen käynyt Werstaassa ennenkin, ja nähtävää riittää useammallekin kerralle. Omiin suosikkeihini lukeutuu pieteetillä rakennettu pienoismalli 1930-luvun Pispalasta ja osuuskauppahuone punnuksineen, sokeritoppineen ja krumeluurikoristeisine kassakoineineen. Näkemisen arvoinen on myös kokonainen työväentalointeriööri, jossa voi ihailla esiäitien taidokkaasti kirjomia työväenyhdistysten lippuja. Niin, ja siellä saa soittaa urkuharmoonia niin paljon kuin vain itse jaksaa polkea. :) Menkää siis hyvät ihmiset käymään Werstaassa, kun se ei edes maksa mitään!

Böyyyy. Meinasin punnita mahan museon osuuskauppahuoneessa, mutta ei löytynyt sopivia vastapunnuksia. :D Joo-o, maha tulee nykyään ensin kulman takaa, muu Vilma seuraa sitten pienellä viipeellä perässä. Mä noudatan Marko Paanasen Innossa aikanaan jakelemaa ohjetta: korosta sitä, mitä et voi piilottaa. Siispä sijoitin neuletakin kiinnitysmekanismina toimivan rusetin just niin, ettei kellekään jää epäselväksi, että tämä rouva toimii parhaillaan inkubaattorina.

Sitten muutama sana neuletakista. Mallina tämä New York Cardigan on tosi kiva, ja lopputulos on monikäyttöinen, mutta itse ohjeeseen tekisin kyllä useita muutoksia. Niistä lisää Ravelryn puolella. Jos joku aikoo tämän mallin tehdä, niin suosittelen lukemaan Ravelrystä muiden kokemuksia, jos haluaa välttyä esimerkiksi turhauttavan paljolta saumojen ompelemiselta ja pitsimallikertojen silmämääräiseltä kohdistamiselta.Tekis melkein mieli tehdä toinen tällainen, mutta ei siksi, että varsinaisesti hinkuisin toista samanlaista neuletta, vaan ihan vain, että pääsisin tekemään sen "järkevästi" ja turhat kiertotiet oikaisten.

No, enköhän mä kumminkin suuntaa katseeni mieluummin ihan muihin neuleisiin. Ilmat kylmenee ja saa kaipaamaan myssyjä, säärystimiä, sukkia ja mitä-tahansa-lämmittimiä. Uusia, tietenkin, koska eihän niitä voi tehdä liikaa, eihän? ;)

Syyskuu

2011-09-06T13:17:00.000+03:00

Omenasato on jo valmis ja luumutkin ovat pian poimittavissa pihapuusta, mutta yhtä toista pikkujuttua täytyy vielä hetken aikaa kypsytellä.

Kyllä vain, täällä prosessoidaan pientä herra tai neiti Vuorta. Masun koosta huolimatta mennään vasta vähän yli puolivälin, ja perillistä odotellaan saapuvaksi loppiaisen tienoilla. Vielä on siis hyvin aikaa nauttia yksin- ja kaksinolosta, hiljaisesta kodista ja kunnon yöunista. Nämä kun kuulemma voivat olla kortilla seuraavat vuodet. Bring it on, baby, me ollaan valmiita! :)

Ekat 3,5 kuukautta menivät sumussa ja unessa, jaksamista riitti hädin tuskin hereillä pysymiseen. Kun päälle lisätään intensiivinen työskentely myös iltaisin ja viikonloppuisin ja vain typistetyn kesäloman varassa, ei neuleisiin tai koruihin sitten jäänytkään intoa tai valveillaoloaikaa. Erään väitöskirjan käsikirjoituksen sain kuitenkin sisulla valmiiksi kesän aikana, niin että jotain tuli sentään tehdyksi, hehe. :)

Nyt hektisin jakso on onneksi ohi: väsymys on hellittänyt ja väikkäri on esitarkastuksessa. Phuuh. On siis vihdoin aikaa keskittyä olennaiseen eli masun kasvattamiseen. Vauvaneuleitakin alkoi ilmiintyä puikoilta vauhdilla, kun pääsin vihdoin viettämään lykättyä kesälomaani.

Ai miten mä tykkäänkin neuloa noita pikkiriikkisiä pehmoisia juttuja! Ihan paras tapa hypätä takaisin neulehepan selkään monen kuukauden tauon jälkeen. Muutamassa hetkessä valmistui kolme pientä myssyä, kahdet sukat ja raitanuttu (linkit Ravelry-projekteihin). Pari vuotta sitten tädiksi tultuani kyselin teiltä vinkkejä hyödyllisistä vauvaneuleista, ja nyt niistä on kovasti apua. Myssyjä taitaa siis olla jo yli oman tarpeen, mutta onneksi lähipiirissä on useampi pikkuinen ja lisää odotetaan, joten näille löytyy varmasti käyttöä.

Ja hei arvatkaa mitä muuta ihanaa: valeraskausvaatteelle tulee vihdoin totista käyttöä! :D

Helle - mikä ihana tekosyy

2011-07-27T15:58:00.002+03:00

Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)

Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.

Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.

Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)

Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.

Korallia, korallia...

2011-06-28T16:40:00.023+03:00

...ovat helmeni minun. Paitsi että oikeasti ne ovat muovia ja nyt meillä kaikilla on kamala korvamato 1980-luvulta. :D Eeenihuu, tykästyin jo viime kesänä tähän korallinpunaiseen väriin, joka ainakin omasta mielestäni sopii mulle varsin mainiosti. Ainakin mä sitkeästi kuvittelen näin ja tahdon pitää kuvitelmani ainakin tämän kesän ajan. :)

Eurokankaan palalaarista nappasinkin heti itselleni ko. väristä sifonkia kun se silmiini osui, vaikkei siinä vaiheessa ollut ajatustakaan, mitä siitä tekisin. Nätti väri ja liehuva kangas riittivät ostopäätökseen, eikä alle neljän euron hinta juuri pidätellyt suuntaamasta kohti kassaa.

Kotona päätin kokeilla syteen tai saveen -metodia. Toisin sanoen otin sakset ja nuppineulat aseiksi ja aloin ns. luovaksi ilman hajuakaan suunnitelmasta. Kangas kahteen osaan, päärmeet ylös ja alas, sitten sovittelua päälle nuppareiden avulla. Parit pistot yläreunaan, ja pääntie oli valmis. Sitten taas nips-naps ja hihoja avartamaan. Sauma sinne, toinen tänne ja alareuna kuriin rusetilla. Kello seis, tää on valmis: saa avata silmät!

Koska nämä sanalliset ohjeet eivät ehkä kovin hyvin selvennä, mitä mä lopulta tein, niin tässä teille kuvallinen tunikaresepti, olkaapa hyvät:

Kuvat suurenevat niitä klikkaamalla. Tunikalle ei ole mitään tarkkoja mittoja tai kankaanmenekkiä, koska ne eivät ole niin tärkeitä tällaisessa liehukkeessa. Jokainen tehköön itselleen sopivan tai sen kokoisen, mihin kangas riittää. Samalla periaatteella saisi varmaan aika kivan mekonkin, vaikka rantakäyttöön bikineiden päälle vedettäväksi. Hihojen ja vartalon välisistä kankaanjämistä voi askarrella vaikka kukkasia tai rusetteja, jos kaipailee tunikaan lisää toimintaa.

Mä tein tilkuista sifonkiruusun hyväksi havaitulla Parolan aseman ohjeella. Sanoisin, että tässä ollaan jo aika lähellä sitä kaivattua kesäistä keijumaisuutta. ;)

Toimistotuhkimo

2011-06-21T18:57:00.005+03:00

Malli: Bubbleroy sileällä neuleella ja löysemmällä tiheydellä

Lanka: Katia Cotton Comfort, 275 g.
Puikot: 2,5 mm & 3,0 mm
Muuta: kapeaa, joustavaa pitsinauhaa Nappi-Kikasta, satiininauhaa
Ravelryssä

Hei vain hei. Nämä kuvat kertovat aika hyvin, mitä mun elämääni kuuluu tällä hetkellä: mustaa, valkoista ja paperia.Pää on täynnä työasioita, jotka pitäisi saada muotoiltua mustaksi valkoiselle hyvin perusteltuina. Ettei kukaan pääse kovin pahasti väittämään vastaan, tai ettei se joku ainakaan jää väittelyssä voitolle.

Yhtenä työntäyteisenä keväisenä aamuyönä luonnostelin työpapereiden kääntöpuolelle suunnitelman seuraavaksi neuleeksi. Mitään mullistavaa eivät aivot työyön keskellä pystyneet tuottamaan: musta perusliivi, nurjaa sileää neuletta, pääntien ja kädenteiden reunoissa kapeaa pitsiä. Ja sitten heti takaisin työn pariin.

Toteutuksen kanssa kesti. Ei vain huvittanut neuloa, ja tuli pari ääliömäistä aivopieruakin ujutetuksi joukkoon liian jyrkkien kavennusten muodossa. Valmista sentään tuli, ja kaipa tuo on ok. Ainakin se on alkuperäiselle luonnokselle uskollinen.

Vaan kun tämä on enemmänkin semmoinen kylmemmän ajan konttorineule, ei kesähelteille sopiva hepene. Semmoista nyt tekis mieli; jotain ohutta ja kevytmielisesti liehuvaa, joka saisi ajatuksetkin leijailemaan paperipölyn keskeltä kukkaniityille ja juhannusyön taikoihin. Jaa-a, pitänee yrittää bongata jostain se hyvä haltija, joka voisi muuttaa mut mustavalkoisesta toimistotuhkimosta kesäiseksi keijukaiseksi.

Hertta/Heart/Hjärta

2011-04-25T22:06:00.001+03:00

Viime viikot ovat menneet hyvin sydämellisten neuleiden merkeissä. Olen nimittäin testineulonut Hertta-myssyn ohjetta useampaan kertaan ja monessa koossa. Sen verran alkaa kyllästyttää saman mallin veivaaminen, että tältä keväältä on Hertat mun osaltani tässä, kiitos ja hei! Onneksi oon saanut arvokasta apua avuliailta testineulojilta (kiitos Andra, Siina ja Terhi!), joiden ansiosta ohjeen pitäis nyt olla virheistä vapaa ja kaikin puolin toimiva.

Viimeiseen varmistukseen ohjeen toimivuudesta tarvitsin ulkopuolista apua vielä kertaalleen. On vähän vaikea tietää, tuliko myssyistä sopivan kokoisia, jos ei saa palautetta suoraan kohderyhmältä eli lapsosilta itseltään. Tähän tarkoitukseen ja mannekiineiksi lainasin ystäväni lapsia, myssypalkalla tietenkin. ;)

Malli: Hertta by Vilma Vuori (ravlink)
Koko: noin 3-4 v. & noin 0-6 kk
Lanka: Hjertegarn Bamboo Blend (pinkki), Ornaghi Filati Jeans (sininen), Grignasco Bambi (vihreä)
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm

Isosisko on vannoutunut pinkin ystävä, joten myssy sai hyväksynnän ja pääsi saman tien käyttöön. Nuoren herran mielipiteiden tulkinta oli vähän vaikeampaa, koska vajaan viiden kuukauden ikäisen ulosanti on jotensakin rajallista. Koko ainakin oli sopiva molemmissa vauvamyssyissä, ja ohuen neuloksen vuoksi ne kuulemma käyvät loistavasti kesämyssyiksi. Melkoinen helpotus mulle, koska oon noin yleisesti ottaen melko ulalla pienten ihmisten vaatettamisesta... Kiva siis, että meni kerralla nappiin ja testineulomuksillekin tuli käyttöä. :)

Hertta-myssyn neuleohje sisältää ohjeistuksen ja kuvalliset kaaviot kolmessa eri koossa: vauvalle (n. 0-6 kk), lapselle (n. 3-4 v.) ja aikuiselle. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos jokin kohta jää epäselväksi tai tulee muuta kysyttävää, niin reippaasti vain sähköpostia minulle niin apua löytyy. :)

Ohjeen voi ostaa Ravelrystä tai klikkaamalla kuvaketta sivupalkissa. Tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Sitten ei muuta kuin neulomaan sydämellisiä kesämyssyjä koko perheelle! :)

Kevään odotushuoneessa

2011-04-08T19:29:00.001+03:00

Kellään muulla semmoinen olo, että joku on vahingossa pistänyt imuriinsa liikaa tehoja ja imaissut pölyjen mukana kaikki värit maailmasta? Ihan kuin oltais jossain valjussa välitilassa, numerolappu kourassa odottamassa pääsyä kevään vastaanotolle. Ja tää jono ei tunnu liikkuvan yhtään!

Malli: Hertta by Vilma Vuori (ohje tulossa...)
Lanka: BC Garn Silkbloom Fino
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm
Ravelry-sivu

Ei sillä, enpä mä itsekään osallistu värien takaisin tuomiseen, kun kuljen ruskea myssy kutreilla. Mutta siinon sentään syrämmiä, ja tummasta väristä huolimatta myssyn sisällä syntyy iloisia ajatuksia.

Kevättä kun voi edistää myös kääntämällä ajatukset plussan puolelle. Tätä varten polkaisimme parin kaverin kanssa Facebookissa pystyyn hyvän mielen kevätkampanjan naisilta naisille. Nimittäin valitettavan usein me naiset arvostelemme toisiamme vähemmän ilahduttavassa hengessä kannustavien kehujen sijaan.

POSiTive-IT!-kampanjan tavoitteena onkin jakaa hyvää mieltä, lisätä positiivista ajattelua ja kannustaa naisia tuottamaan toisilleen iloa pienillä päivittäisillä teoilla.

Toteutus on yksinkertaista: riittää kun sinulla on kynä, pinkka tarramuistilappuja sekä pikkuisen pilkettä silmäkulmassa. Millaisen positiivisen viestin haluat välittää toisille naisille? Kirjoita se POST-IT-lapulle ja laita lappu jonnekin kanssasisaresi löydettäväksi. Kannustavan ja hauskan viestin löytäminen yllättäen vaikkapa naisten vessan seinältä voi pelastaa jonkun päivän tai ainakin saada hymyn huulille.

Jos innostuit, niin klikkaa itsesi mukaan Facebookin tapahtumasivulla (klik!) Siellä voi myös sanoin tai kuvin kertoa viestien jättämisestä ja siten jakaa ideoita muillekin. Osallistuminen ei edellytä Facebookiin kuulumista, vaan idean voi napata käyttöön ilmankin. Välineelläkään ei ole väliä: tarralapun sijaan voi yhtä hyvin käyttää vaikka keräyspaperia tai antaa suoraan suullista kannustusta. Pääasia on hyvän mielen ja hymyjen jakaminen! :)

Kampanja on käynnissä 11.-22.4.2011, mutta se ei tarkoita, että toimintaa ei voisi aloittaa vaikka saman tien, jos siltä tuntuu. Toiveissa on, että ajatus kantaa kampanjan jälkeenkin siten, että hyvän mielen tuottaminen jäisi päälle pysyväksi olotilaksi.

Tule mukaan, tehdään yhdessä kevättä mieliin ja sydämeen!

Pieni luotolainen: ohje

2011-03-22T19:23:00.003+02:00

Kirjoittelinpa tekemälleni Hailuodon perinnepaidan pikkuversiolle ohjeen, jottei kaikkien tarvitse keksiä pyörää uudestaan, jos haluavat lapsille luotolaisen neuloa. Itse en ainakaan ole sattunut vastakkain lapsen kokoisen tikkuripaidan ohjeen kanssa, niin että ite piti sitten sekin tehä, nii kerta! :)

Ohje on kirjoitettu noin 2-vuotiaalle, mutta eiköhän se melko sujuvasti muunnu muihinkin kokoihin lankaa vaihtamalla ja vartalon ja hihojen pituutta säätämällä. Marjalle iso kiitos testineulomisesta. Ja täytyy kyllä sanoa, että Marjan tekemä luotolainen on paremman näköinen kuin meikäläisen protoversio ja sopii upeasti suloiselle Kerttu-tytölle. Kiitokset vielä sekä neulojalle että pienelle mannekiinille! :)

Hailuodon paitahan on tekijänoikeuksista vapaa perinnemalli, joten en missään nimessä tarkoita omia kunniaa tai suunnittelijantitteliä. En myöskään ole ensimmäinen, joka on tehnyt Hailuodon paidan lapsen koossa. Johan näitä on tehty ja myytykin iät ajat suoraan neulojalta käyttäjälle ja Luovon puojinkin kautta. Jokaisella myyntiin neulovalla on varmaan itsetehdyt ohjeensa omaan käyttöönsä, enkä itse ole sattunut yhdenkään kirjallisen lapsenkokoisen tikkuriohjeen kanssa vastakkain. Eikä ihme sinänsä; kukapa sitä myyntituotteensa tarkkaa reseptiä haluaisikaan levitellä kovin laajalti.

Pienen luotolaisen ohjeessa seisovat silmukkamäärät ja mitat ja kaikki muu mitä neuleen suunnitteluun kuuluu (Hailuodon paidan ulkonäköä lukuunottamatta) ovat oman työni tulosta ja ovat vaatineet aikaa ja vaivaa syntyäkseen. Siksipä toivoisinkin, ettei tällä ohjeella alettaisi tehtailla paitoja myyntiin, ainakaan ihan omantunnontuskitta. Muuten ohje onkin ihan vapaasti ja ilmaiseksi ladattavissa sekä blogin sivupalkista että Ravelrystä, joten menkää ja täyttäkää maa pienillä luotolaisilla! Siis näillä villapaidoilla, tarkoitan. :D

Valeraskausvaate

2011-03-17T23:22:00.002+02:00

Malli: Celery Cardigan by Veera Välimäki
Lanka: Manos del Uruguay Lace, 115 g.
Puikot: 3,0 mm & 4,0 mm
Koko: M + lisää pituutta (lopputulos XL-kokoiselle sopiva)
Ravelryssä

Huh. Ohuenohutta lankaa, sileää neuletta edes-takas-edes-takas. Tulihan se lopulta valmiiks. Ja ohan se iha jees. Mutta ei sitten sen enempää. Tää malli ei vain sittenkään ollut mun juttu.

Peili kertoo yhden syyn tälle plääh-fiilikselle: jotain tää neule vielä kaipaisi seurakseen. Nimittäin vauvamahan. Mä väitän, että tämä on loistovaate pyöristyvän vatsan ympärille kaarevine liepeineen. Mulla ei ole sellaista tarjolla, joten neuletakin kohtalona on laskostua laatikkoon odottajaa odottamaan.

Koska todistamisenhaluni voitti turhamaisuuteni, laitan tähän alle väitteeni vakuudeksi esimerkkikuvan. Etupainoinen poseeraus yhdessä mustan mekon ja ihkaomien mahamakkaroideni kanssa saavat aikaan näköharhan orastavasta vauvamasusta. En siis ole tippaakaan raskaana, joten varokaakin onnittelemasta: nämä fyllingit eivät poistu luonnollisesti yhdeksän kuukauden kuluttua! :)

Joopa. Kuvaa otettaessa ei tosiaan ollut mielessäkään mikään feikkiraskausposeeraus, vaan tämä oli täysi vahinko (heh). Ehkä siis pitää alkaa pikkuisen tarkkailla, mitä suuhunsa lappaa. Muutenhan mut kohta ohjataan vaatekaupassakin äitiyspuolelle ja sukulaistädit alkaa vaivihkaa neulomaan kaikkea pehmeää ja pörröistä. Pitääkin laittaa tämä neule päälle uskomusta pönkittämään pahimpina ruuhka-aamuina, niin saan varmasti istumapaikan täydessä bussissa! ;D

Pieni luotolainen

2011-02-15T21:43:00.001+02:00

On tainnut tulla ennenkin mainittua, ja useasti, että meikäläisellä on sukujuuret syvällä Hailuodon hiekassa. Perämeren suurin saari valkeine hiekkoineen ja tsiljoonine hyttysineen on veressäni äidinäitini peruina. Nykyisin äitini viettää suurimman osan ajastaan Luovosa, ja sitä kautta se säilyy seuraavallekin sukupolvelle isoäidin saarena. Siispä myös perheen uusimman jäsenen (1 v. 3 kk) piti saada juuristaan kertova villapaita.

Malli: Luotolainen. Ei valmista ohjetta, vaan mallia otettu aikuisten paidasta, josta peruspiirteet siirretty lasten kokoon.
Koko: n. 2-vuotiaan
Lanka: 2-säikeinen hailuotolainen suomenlampaan villalanka kaksinkertaisena.
Puikot: 2,5 & 3,0 mm
Ravelryssä

Kyseessä on siis perinteinen Hailuodon paita, joka meidän perheessä on aina tunnettu nimellä luotolainen. Mulle luotolainen ei ole luotolainen, ellei se ole tehty nimenomaan Hailuodossa laiduntaneiden lampaiden villoista. Tästä langasta saan kiittää äitini serkkua, joka lahjoitti sen omista varastoistaan. Näin ohuesta langasta olisi toki voinut tehdä vaikka huivin, mutta se oli niin pehmoista, että päätin käyttää sen kaksinkertaisena parempaan tarkoitukseen. Siskonpoika on pitänyt paitaa nyt reilut pari viikkoa, eikä korkea kauluskaan näyttäisi turhia vaivaavan. Hyvä niin, koska näillä pakkasilla rehellinen pässinpökkimä villapaita on pienelle tarpeen.

Miehen luotolaista tahkosin silloin joskus ennen blogiaikaa pitkään ja hartaasti. Se ei tuntunut valmistuvan ikinä, ja hautautuikin välillä keskeneräisenä pariksi vuodeksi kaapin perukoille. No hei, kuka käski tehdä miehenkokoisen villapaidan kakkosen puikoilla, puistattaa vieläkin... :) Tämä miniversio sen sijaan valmistui reilussa viikossa. Ja vitsi että sitä oli ihanaa tehdä! Ajatus siitä, että taas yksi perheestämme saa vetää ylleen sukumme saaren paidan oli jotenkin sykähdyttävä ja teki tästä projektista erityisen rakkaan.

Olen edelleen aivan hillittömän iloinen paidan saamasta vastaanotosta. Paras palkinto oli siskoni ilme, kun hän näki, minkälaista lämmikettä olin hänen pojalleen tehnyt. Me likat osataan arvostaa luotolaista, kun ollaan molemmat pienestä pitäen totuttu hakemaan lämpöä ja suojaa hyttysiä vastaan juuri siitä villapaidasta.

Malli: Pikkuveli by Suvi Simola
Koko: 2 v.
Lanka: Novita 7 Veljestä (tummanturkoosia 140 g, vaaleanturkoosia 75 g, vihreää 50 g)
Puikot: 3,0 & 3,25 & 3,5 & 3,75 mm
Ravelryssä

Sisko kiitti ja totesi, että vielä olisi tarvetta neuletakillekin. Konepestävyys olisi tietty plussaa, ja mielellään saisi olla myös vähän kasvunvaraa. Hah, helppoja valintoja: Pikkuveli perinteisestä novitalaisesta. Ja täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa oli nautinto neuloa seiskaveikkaa! Se oli jotenkin jämäkämmän ja kimmoisamman oloista kuin muistin. Aika näyttää, kuinka se käytössä nuhjaantuu.

Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!

Pikkukaveri on utelias ympäristöstään: kaikkea uutta on kosketettava ja kokeiltava, kaappeihin pitää kurkistaa ja tädin vyyhdinpuiden toimivuus todettava omin käsin. Silti poika on ihailtavan rauhallinen, harkitseva ja tottelevainen. Ei siis ehkä ihan samaa maata kuin tätinsä, öhöm. :)

Pikkuinen hymypoika ja hyväntuulentuoja.

Something sweet and innocent

2011-02-08T18:33:00.003+02:00

EDIT 10.2.2011: Jatta julkaisi äsken ihanaisen ohjesettinsä, joten lisäsin linkin tännekin! :)

Malli: Kivi by Jatta Saukko
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 205 g
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

On pysähtynyt olo. Niin kuin pitäisi hetkeksi jäädä tähän hengähtämään ja odottamaan. Toisaalta tekee mieli kiirehtiä eteenpäin, juosta hurjaa vauhtia niin että korvissa viheltää ja jalat ovat haposta kirpeät. On kiire, mutta kiireen silmässä on pysähtynyt hetki. Sellainen kalpea ja kuulas.

Kalpea, kuulas mutta ei kylmä. Sisällä hehkuu, ja sydämenseutua lämmittää villa. Ostin Oulusta viileänturkooseja villakeriä ja anoin Jatalta suoraviivaista ja selkeää neulottavaa kotimatkalle. Sainkin etukäteisoikeuden Jatan tulevaan ohjesettiin, jonka vaihtoehdoista päädyin tähän näitä täydentävään kolmanteen versioon. Säärystimiin ei lanka riittänyt, mutta korvaukseksi tein keepille seuralaiseksi kukan. Ettei tarvitse jäädä paripuoleksi, kummankaan.

Malli: Kukka on yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa (molemmat Ravelry-linkkejä)
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 20 g
Puikot: 2,0 mm
Virkkuukoukku 3,0 mm
Muuta: muovipäällystettyä rautalankaa, rintaneulamekanismi
Ravelryssä

Terälehdet on neulottu yksinkertaista lehden ohjetta mukaillen, ja kukka on kasattu samalla periaatteella kuin Jatan Lilja. Pyörittelin vielä pieniä lankahöttösiä veden ja saippuan avulla palloiksi, jotka kiinnitin keskelle terälehtiä. Taakse ompelin rintaneulasoljen niin että villakukkaa voi helposti käyttää koristeena missä haluaa. Minusta se on hurjan kaunis.

Ei se tuoksu muulle kuin hennosti karitsalle ja puhtaalle. Mutta silmälle se antaa ilon, ja sormenpäille tiedon, että jokin voi olla yhtä aikaa karhea ja pehmeä, sileä ja epätasainen.

Valossa on jo vähän kevättä. Odotan sitä innolla, mutta samalla toivon, ettei se liikaa kiirehtisi tuloaan. On vielä niin paljon tekemistä, ennen kuin on aika siirtyä hiljaisesta kalpeudesta kevään väreihin.

Mikä kaupunni?

2011-01-26T22:33:00.003+02:00

Otin vähän etäisyyttä arkirutiineihin ja läksin yksityiseen kirjoitusretriittiin pohjoiseen. Tarkoitus olis pakertaa töitä viikon verran vapaana pyykkäämisestä, koiran ulkoilutuksesta, ruoanlaitosta ja toimistotyöajoista. Tiedossa on siis nauttimista yksinolosta sekä vapaudesta keskittyä kirjoittamiseen kellonajasta riippumatta. Kun ei ole pakko herätä ennen aamuseitsemää töihin, herää ihan mielellään vaikka vähän aiemminkin. Ja kun ei oo pakko tehdä töitä koko päivää, kuluu päivä työskennellessä ihan huomaamatta. Ja kappas-oho-hups, tulipa paljon valmista. :)

Välillä pitää tietty vähän irtautua kehää kiertävistä ajatuksista. Sen voi tehdä esimerkiksi neulomalla Celeryä, jotta se edes joskus valmistuis...

...juoksemalla -24 asteessa ripset jäässä ja lasittunein silmin...

...tai leikkimällä turistia puolitutussa kaupungissa. Heddakin nauttii matkustamisesta ja kauniista ympäristöstä. :)

Ei paskempi paikka, vaikka niinkin voi kaikella rakkaudella sanoa. Täällä ihmiset kulkee rehellisesti toppahousuissa ydinkeskustassa sen sijaan että palelis ääliöinä lantiofarkuissa ja ilman pipoa (kuten Treella tehdään vaikka pakkasta olis -30 C). Kevyenliikenteenväylät ja kadunvarret muutenkin on loistokunnossa vaikka lunta on suunnilleen kilometri, ja autoilijat hämmentävät pysähtymällä oma-aloitteisesti suojatien eteen. Ei ollenkaa pölijä paekka!

Lankakaupoissakin löytyy. Heti ekana päivänä suuntasin Lumoavaan lankaan, eilen vuorossa oli Somikki ja tänään Nappi-Kikka. Villiinan ohi kävelen joka päivä, mutta vielä en oo ehtinyt sisälle asti (pitäiskö mennä?)

Nappi-Kikasta löysin sen, mitä muualta turhaan etsin: paksua tweed-lankaa, tarkemmin sanottuna Rowan Renew värissä Lorry.

Nappi-Kikasta sain myös kaiken muun, mitä kyseiseen neuleeseen tarvitaan: nahkapäällysteiset napit ja nahkavahvikkeet kyynärpäihin. Tästä tulee i-h-a-n-a! Ei puutu kuin sopivat puikot, ONNEKSI: muuten tästä neuleesta vois tulla kirjoitustyön vakava kilpailija! :)

Pöllöset

2011-01-17T14:26:00.003+02:00

Reilun vuoden vanha siskonpoika mielessäni olen viime aikoina klikkaillut paljon lasten neuleita Ravelryn jonoon ja suosikeiksi. Listalta löytyvät esimerkiksi Baby Sophisticate, Fisherman's Pullover ja tietenkin mäykkyaiheinen Willie (Ravelry-linkkejä). Pikkuherra nimittäin kasvaa sellaista vauhtia, että nykyiset neuleet alkavat olla venymisensä päässä ja uusille olisi tarvetta.

Siispä joulun tienoilla valkkasin listalta ohjeen, kaivelin langat laatikoista ja aloin työhön. En ollut tajunnutkaan, miten nopeaa on neuloa paksusta langasta pikkulapselle: vajaan vuorokauden päästä päättelin silmukat ja viimeistelin paidan kirjailuilla. Jestas.

Malli: Owlet by Kate Davies
Lanka: Debbie Bliss Merino Aran, n. 240 g.
Koko: 4 (18-24 kk)
Puikot: 4,0 mm, 5,0 mm & 6,0 mm
Muuta: askarteluhuopaa ja muliinilankaa pöllöihin.
Ravelryssä

Kopioin sumeilematta Jatan mahtavan pöllöneuleen kirjailuja sinne-tänne-ja-tuonne napittavine lintuineen. Langalla ja huovalla pöllöistä saa jotenkin niin paljon sielukkaampia ja yksilöllisempiä kuin napeilla. Turvallisuussyistäkin oli ehkä parempi jättää napit pois tämän taaperoikäisen vaatteista. Koskaan kun ei tiedä vaikka se nakertaisi pikku hampaillaan langan poikki ja söisi napit ihan vain huvikseen. :)

Siskonpoika on 1 v. 2 kk, joten tein paidan 1,5-2-vuotiaan koossa. Kasvunvaraa ja silleen, muka. Ähäh, turha luulo! Pikkukaveri on selkeästi tullut meidän pitkänhuiskeaan sukuun, koska paita oli auttamattomasti liian pieni, lyhyt, kittana. Ei kannattanut edes kokeilla päälle, kun tyyppi näytti olevan paitaan verrattuna ihan eri kaliiberia. Hieno homma pojuseni, kun kasvat niin reipasta tahtia, mutta jatkossa täti kyllä kysyy aina tarkat mitat, ennen kuin alkaa puuhailla sulle lämmikettä!

No, kuten sanottu, pienille neuloo varsin sukkelaan, joten ei muuta kuin uutta paitaa puikoille tarkistettujen mittojen mukaan. Seuraava villapaita valmistuikin jo ja oli niin sopiva ja tykätty että se ansaitsee ihan oman postauksensa. :)

Onnistumisen innoittamana pistin heti puikoille kolmannen kokeilun, ja sekin on ihan kohta valmis sovitukseen. Kumma juttu, että lace-vahvuisesta (puuh) langasta aloitettu Celery-neuletakki on jäänyt auttamattomasti hyllylle, ehh... Se kun tuntuu etenevän ehkä sentin viikossa, kun taas näitä tamineita puskee puikoilta ennätystahtiin.

Pikkuiset pöllöt saavat toistaiseksi mulkoilla toisiaan kaapin perukoilla, kunnes se saa uuden, sopivankokoisen omistajan. Lähipiirissä on kyllä montakin pikkuista kasvamassa, joten eiköhän tälle neuleelle täytettä löydy. Ja jos ottajia on useampia, niin äkkiäkös näitä tekaisee muutaman lisää, niin ettei kukaan jää pöllöittä. Uhhuh, tulikohan nyt luvattua liikaa... :)

Henkiset tuulipuvut

2011-01-12T23:55:00.001+02:00

Kun on ollut kimpassa saman tyypin kanssa reilusti yli kolmanneksen elämästään, on aika selvää, että jotain pitkäaikaisvaikutuksia alkaa ilmetä molemmissa osapuolissa. Tietty kaikenlaista kliseistä yhteenkasvamista ja samaan hiileen puhaltamista nyt oli odotettavissakin, ja sehän tän touhun pointti kai onkin. Mutta ihan tällaiselle ajatustenlukutasolle en osannut aavistaa suhteemme menevän silloin kaksitoista vuotta sitten, kun vähän vaille täysi-ikäisenä Senssin baaritiskillä tähän kaveriin törmäsin.

Malli: Mind reader by Tora Frøseth
Lanka: Katia Peru, n. 100 g.
Puikot: 3,5 mm (5 ekaa riviä) & 5,0 mm
Muokkaukset: huomattavasti ohjetta paksumpi lanka, joten silmukoita vain 88, joista palmikkokuviota 26 s:lla.
Ravelryssä

Meillä kun on nykyään tapana jopa ärsyttävyyteen asti ajatella samaan aikaan samaa asiaa. Ja ei, ei sillä lailla että "kumman valitset, mustikan vai mansikan?" ja sit ihme ja kumma molemmat sanotaan että mansikka. Ei. Nää meidän samanaikaiset ajatukset on yleensä täysin toisistaan riippumattomia, ennalta-arvaamattomissa tilanteissa ilmeneviä ja varsin yllättäviä. Toinen vain sattuu sanomaan sen ensin, kun se toinen oli puoli sekuntia myöhemmin ajatellut sanoa saman jutun.

Osa on tietty ihan arkisia, tyyliin että kaupassa mies sanoo "tehääs tänään kanakeittoa", ja mä olen just ehdottamassa samaa. Osa onkin sitten hyvin erikoisia luen-sun-ajatukset -sattumuksia, jotka aiheuttavat vähän spookyn olon. Että miten hitossa toi voi oikeasti ajatella tätä juttua, kun se munkin mielestä on ihan omituista tässä tilanteessa?! Tätä sattuu nykyään niin usein, että me ei enää ees viitsitä sanoa että "ajattelin muuten just ihan samaa, veit sanat suustani!" Nykyään me vain todetaan lakonisesti: "Naimisissa." Että tähän sitä sitten on tultu. Toisilla on samanlaiset tuulipuvut tai avaimenperät, meillä on samat ajatukset. :)

Eipä sitten ollut vaikea valita sopivaa neuleohjetta, kun mies ilmoitti kaipailevansa lämmintä ja paksua pipoa. Mind reader eli ajatustenlukija nassahti puikoille ennen kuin mies edes ehti sanoa tykkääkö se siitä vai ei. Ei kai mun nyt semmoista tarvii kysyä: "Naimisissa."

Kultaa

2010-12-19T22:33:00.002+02:00

Malli: Annis by Susanna IC, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, väri primavera
Puikot: 5,0 mm (7,0 mm silmukoiden luomisessa)
Ravelryssä

Ravelry-jonon lyhentäminen jatkuu; tällä kertaa puikoilta valmistui Annis-huivi, joka on roikkkunut listalla ohjeen julkaisusta lähtien. Malli oli aika koukuttava neuloa lyhennettyine kerroksineen, mutta voipi olla että tämä jää viimeiseksi tätä sorttia: en millään saa huivia aseteltua nätisti kaulan ympärille, ja hartiahuiveja en oikein osaa pitää. Ehkä pitää kokeilla, josko tekis Anniksen reilun paksuisella langalla, niin että siitä tulis melkein viltti johon voisi kietoutua oikein kunnolla. Hmm. Taitaa Annis mennää uudestaan Ravelry-jonoon... :)

Päivää vaille kolmekymppistä hymyilyttää. Mulla on nimittäin maailman paras mies sekä huikeimmat ystävät ja perhe. Synttäreitä vietettiin eilen pari päivää etuajassa, ja edellämainitut rakkaat olivat järkänneet ihan mielettömän setin. Esimerkkinä mainittakoon, että päivä alkoi kipakassa pakkasessa monipuolisella ja paikallistuntemusta vaativalla Amazing Race -kisalla. Tosin mua ja pariani ei pakkanen haitannut, me kun kilpailuhenkisinä likkoina juostiin henki kurkussa rastilta toiselle. Se kyllä kannatti, koska (bussimatkojen lisäksi) 5 km untuvatakissa ja toppahousuissa pitkin poikin Tampereen keskustaa tekivät meidän tiimistä paitsi hikisen ja saunakypsän myös voittajan! :D Ystävät todellakin ovat suurin rikkaus elämässä, ja tässä suhteessa mä olen kyllä kroisos ja onnentyttö. :)

Koti on jo puettu jouluasuun, tänä vuonna kultaa hohtelemaan. Meillä on muodostunut perinteeksi, että kuusi tuodaan sisään mun syntymäpäivääni eli 20.12. mennessä, ja siinähän se jo hohtelee ja luo tunnelmaa. Kello tikittää verkkaisesti kohti huomista synttäripäivää ja joulua. Joulun ajaksi mä unohdan kellon ja kalenterin ja nautin koko sydämestäni vuoden ihanimmasta ajasta, joulun lapsi kun olen.

Hertta on jo heittänyt arkihuolensa ja nauttii joulutunnelmasta lampaantaljalla. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kinkkua odotellessa. :)

Ritari Bäääää

2010-12-11T14:40:00.009+02:00

Kolme hyvää syytä neuloa nämä sukat juuri nyt:

1) Paksuhkoa sukkalankaa on varastossa vähän liikaakin,
2) ohje on roikkunut toteutusjonossa jo vuosia, ja
3) mun jalkoja paleltaa!

Malli: Chevalier Socks by Mari Muinonen
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 120 g.
Puikot: 3,5 mm (ekat 10 krs.) & 4,0 mm
Koko: 41, eli kokonaisuudessaan kolme B-kaavion toistoa.
Ravelryssä

Mulla on selkeästi jotain luetunymmärtämisongelmia, koska tein sarjan helppoja virheitä näiden sukkien kanssa. Esimerkiksi loin väärän määrän silmukoita, minkä huomasin heti 15. kerroksella (jee). Lisäksi unohdin toisesta sukasta kantapään päällä olevat palmikot, jotka sitten tein jälkeenpäin täsmäpurkamisella ja virkkuukoukulla (ei kivaa).

Jalkaterässä posottelin menemään kaaviota pahemmin vilkuilematta. Olis ehkä pitänyt, koska huomasin vasta toisen sukan ollessa melkein valmis, että mähän olen sitten tehnyt palmikonkierrot miten missäkin. Mun ritarini eivät siis ole ihan parasta kuntoisuusluokkaa, mutta kyllä ne palvelukseen pääsevät kumminkin.

Nyt ei enää palele jalat, nämä sukat pitävät huolen siitä. Kiitos, erittäin ritarillista. Vetoa torjuu myös uusi lämmin lampaantalja. Juu, kyllä se on hankittu Tampereen Ikean pahamaineisesta lampaantaljamellakasta. :D Tosin mä en tarvinnut miekkaa tai haarniskaa saadakseni taljani, vaan selvisin hommasta hymyllä ja hyvällä käytöksellä, enkä edes joutunut jonottamaan yhtään. Voitto! :)

Herttakin on ymmärtänyt taljan tarjoaman pehmeyden ja lämmön, vaikka aluksi outoa lampaanhajuista mahdollista vihollista piti tietysti vähän pelätä ja nuuskuttaa kaula pitkällä.

En tiedä, mikä iltarukous koiralla on tuossa meneillään, vai telepatiseeraako se lahjalistaansa Joulupukille:

"Rakas Joulupukki.

Tilaisin lohta, keitettyä kanaa ja maksalaatikkoa. Kaikkia PALJON. Ei tarvitse laittaa pakettiin, syön ne heti.
Lisäksi iso possunkorva, jos en kerran saa omaa kinkkua. Ja vielä oikein monta leikkikaveria meille käymään jouluna.

Terveisin Hertta,
joka on ollut hurrrjan kiltti (tai ainakin melkein)."

Weeruska

2010-12-04T16:50:00.002+02:00

Kolme päivää vapaata, ulkona upea talvi, sisällä kynttilät ja kauan odotetut viikonloppuvieraat. Ja kohta pääsee 1,5 kuukauden tauon jälkeen saunaankin, kun ongelmallinen kiuasremontti on vihdoin saatu valmiiksi. Tässä alkaa täydellinen viikonloppu olla hyvin lähellä. :)

Malli: Weeruska by Jatta Saukko (ravlink)
Koko: XL, huovutuksen jälkeen L
Muokkaukset: Kuvioneule aloitettu puoli kukkaa aiemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja pääntietä madallettu saman verran. Valmis mekko on huovutettu pesukoneessa.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 620 g.
Puikot: 3,5 mm & 4,0 mm
Ravelryssä

Jatta tuli kylään sopivasti tarkistamaan, miltä mun sovellukseni Weeruskasta näyttää. :) Ei meinaan mennyt ihan suoraviivaisesti tämän mekkosen tekeminen, kiitos mun typerien valintojeni. Vastoin parempaa tietoani päätin tehdä Weeruskan XL-kokoisena, vaikka ohjeessa korostettiin, että mitoitus on reilu ja helma hyvin pallomainen. Sen kerran kun mä olen realistinen oman kokoni suhteen ja aloitan tekemään riittävän isoa kokoa, niin tietenkin se just sillä kertaa on virhe: helman neulottuani totesin, että mekkoon mahtuis puolisentoista Vilmaa. Tai että jos pukeudun tähän jouluna, niin voin huoletta vetää napaan puolet pöydän antimista eikä sittenkään kiristä mistään. Aasi.

Jatkoin kuitenkin valitsemallani tiellä ja päätin yrittää ratkaista ongelman vasta kokeiltuani valmista mekkoa. No, olihan se tietenkin edelleen iso, joten ei muuta kuin mekko pesukoneeseen ja jännittämään. Iik. Eka rundi ei vielä pienentänyt mekkoa tarpeeksi, joten myllytin mekon vielä toiseen kertaa 40 asteen täyspitkällä pesuohjelmalla ja maksimilinkouksella. Helpotus oli suuri, kun ongin rummusta pehmoisen napakan neuleen enkä epämääräistä kasaa pannulappumateriaalia. Tulihan siitä sittenkin pitovaate!

Huovutuksessa mekko lyheni tunikaksi, ja onhan se vielä aika väljä vyötäröltä, eikä rintamuksen kohdalta istuvuus ole ihan paras. Korjasin tilannetta hieman ompelemalla kaksi riviä ohutta kuminauhalankaa kirjoneuleosuuden alareunaan nurjalle. Eiköhän tuo rypytyskin tuosta asetu käytön myötä vähän sileämmäksi, ja muutenkin tuo huovutettu neulepinta varmaan tekeytyy lopulliseen kuosiinsa ajan kanssa. Ainakaan tänä talvena ei tarvitse palella, kun voi pukeutua villahuopaan! :P

Jatalle kiitos todella hyvästä ohjeesta ja kuvaajana toimimisesta! <3>

Hedda x 3

2010-11-27T17:00:00.003+02:00

Hei hei Heddan ohjetta odottavat, nyt se on täällä! Ohje sisältää kolme, tai oikeastaan neljä, erilaista toteutusvaihtoehtoa:

Fitted Hedda - Päänmyötäinen pipo korkealla resorilla.

Lanka: BBB Filati Alpaca, 75 g.
Ravelry-sivu

Tupsun voi lisätä jos siltä tuntuu ja lankaa riittää. :)

Lanka: Abuelita Yarns Merino Worsted,
ilman tupsua 55 g.
Ravelry-sivu

Slouchy Hedda - Rento ja tilava myssy.

Slouchy hedda laskeutuu baskerimaisesti niskaan tai pään sivuun. Mitä pehmeämpi lanka ja löyhempi neulepinta, sitä sulavammin myssy laskeutuu.

Lanka: Katia Peru, 150 g.
Ravelry-sivu

Beaded Hedda - Pampulat on korvattu helmillä ja resoriin on neulottu kuja satiininauhalle.

Sekä Fitted Heddan että Slouchy Heddan voi toteuttaa helmellisenä ja nauhakujallisena versiona: Heddan neuleohje antaa molempiin tapauksiin pätevän muutosreseptin.

Lanka: BBB Filati Alpaca Reale 70 g & ONlinie

Supersock Silke 40 g (neulottu tuplalangalla).
Ravelry-sivu

Heddan neuleohje sisältää kuvalliset kaaviot sekä kirjallisen selostuksen rivi riviltä. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos et siis ole koskaan kokeillut neuloa englanninkielisen ohjeen mukaan niin pelko pois: tästä on hyvä aloittaa, ja mä neuvon ilman muuta, jos jokin kohta jää epäselväksi. :)

Ohjeen voi siis ostaa Ravelrystä tai klikkaamalla kuvaketta sivupalkissa, ja tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Ei siis muuta kuin pipoa puikoille ja talvesta nauttimaan! :)

Hedda pattern is now available! You can purchase it in Ravelry or clicking the "Buy now" link in the sidebar.

Hedda vol. 1

2010-11-24T21:45:00.001+02:00

Ikkunasta näkyy huikeaa hiutaletanssia, jonka pyörteissä lumi maalaa maisemasta satumaisen kimaltavan. Mä olen niin talvessa! :) Nyt pitää vain vetää lämmin pipo päähän ja kiskaista se syvälle korvien yli, ei tuosta tuiskusta muuten osaa nauttia kunnolla!

Malli: Hedda by Vilma Vuori (ohje tulossa)
Lanka: BBB Alpaca
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

Mullapas onkin ihan paras pääratkaisu talvipakkasille. Sen nimi on Hedda ja se pitää pään lämpimänä. Siinä on palmikoita ja pampuloita ja se on hurjan lämmin ja pehmeä. Ja sen neuloo ihan hetkessä. Siksi mulla onkin näitä jo neljä kappaletta, ehh... :P

Itse asiassa heddoja on kolme erilaista versiota, joista voin valita sopivimman aina tilanteen mukaan: Koiralenkille tempaisen päähän tämän arkisen harmaa pipon tai sen sähkönsinisen sisaren, jonka katolla pomppii jättimäinen pallotupsu. Työmatkoilla päätä suojaa viheriä myssymäisempi virkanaisversio. Nätteinä päivinä kutreja taas koristaa untuvainen valkoinen typymalli, jossa pampulat on korvattu kimaltavilla helmillä ja reunaa koristaa (tietenkin) satiininauha. Ja kaikista näistä on iloa silloin, kun on huono hiuspäivä. :D

Saatte aivan pian nähdä ne muutkin Heddat, ja saattepa vielä ohjeenkin kaikkiin kolmeen versioon. Ja mun lähipiirini saa päätä lämmittäviä joululahjoja, koska näiden palmikoiden ja pampuloiden neulomiseen tulee HIMO!!! :)

Messuille!

2010-11-18T23:30:00.002+02:00

Malli:Rosamund's Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits Fall 2009.
Lanka:King Cole Merino Blend DK, 450 g.
Puikot: 3,75 mm silmukoiden luomisessa, 3,5 mm helman ja hihojen joustinneuleessa, kaikkialla muualla 4,0 mm.
Ravelryssä lisää tietoa.

Syksy on ollut ihania kiireitä täynnä: parhaan ystävän kolmekymppiset, työkaverin väitöstilaisuus ja karonkka, siskon polttarit ja häät... Kaikki ilolla odotettuja ja huikaisevia juhlia, ja kaikki festattu läpi pitkän kaavan mukaan. Huh. 1,5 kuukautta on mennyt ohi ihan hujauksessa ja lähes ilman viikonloppuvapaita. Onneksi vapaa-ajan kiireet hellittävät nyt hetkeksi, muuten pää ois kyllä sanonut ihan kohta kukkuu, näkemiin ja nähdään ens vuonna. Seuraavat viikot aion nauttia kaikessa rauhassa talven tunnelmasta ja pikkuhiljaa heräävästä joulunodotuksesta.

Mulle yksi selkeä rajapyykki arkisen syksyn ja joulunodotuksen välissä on Tampereen käsityömessut. Tänäkin vuonna aion messuilla kahtena päivänä: perjantain auttelen Andraa Biketexin kojulla (paikka A 430). Tulkaahan morjestaan jos huomenna messuilla pyöritte! Lauantaina siirrynkin sitten myyntitoimista hankintapuolelle. :) Ostoslistalla on ainakin korumateriaaleja ja neulepuikkoja, ja kai tähän pitäis kirjata jo etukäteen, että suurin osa on kumminkin heräteostoksia. :D

Mulla on muutamia vakipaikkoja, joiden ständeiltä tarttuu joka kerta jotain mukaan. Tänäkin vuonna suuntaan Hannele Hämäläisen keramiikkanappien luo, mistä toivon löytäväni tähän vastavalmistuneeseen Rosamund's Cardiganiin sopivan yksilöllisen kiinnittimen. Parhaat lankalöytöni oon aina tehnyt Piikkopirran/Biketexin ständiltä, minkä vuoksi niin mielelläni toiminkin heillä messuapuna: langat ovat laadukkaita ja valikoima hyvä, ja voin rehellisesti omien kokemusteni perusteella suositella niitä. Muuten en hommaan suostuisikaan, koska itse inhoan imelää tyrkytystä myyjiltä, jotka eivät oikeasti tunne myymäänsä tuotetta.

Näissä kuvissa mulla on päällä viime vuoden messupalkkoja: mun ykkössuosikkilankaani King Cole Merinoa, tällä kertaa dk-paksuisena. Messuilta mukaan saattaa lähteä villatakillinen samaa kamaa aran-vahvuisena. Koska mää oon sen arvonen. :)

Keskeneräisten kuvakeräys

2010-11-05T12:08:00.002+02:00

TV 1:n Puoli seitsemän -ohjelman toimittaja pyysi levittämään tietoa käynnissä olevasta kuvakeräyksestä ja kilpailusta liittyen kesken jääneisiin käsityöprojekteihin ja niiden aiheuttamaan ahdistukseen sekä siihen, miten asiasta voisi päästä yli. Jos sinulla lojuu nurkissa keskeneräisiä käsitöitä, niin käypä Ylen Olotilassa lukaisemassa lisäinfoa ja katsomassa insertti tiistaina 2.11. esitetystä Puoli seitsemän -ohjelmasta.

Erään neuleohjeen tarina...

2010-11-03T17:43:00.000+02:00

...eli kuinka Söderoista tuli Flirty.

Debbie Stollerin Stitch 'n Bitch -kirjasarja on saanut jatkoa edistyneempiä neuletekniikoita käsittelevällä teoksella Stitch 'n Bitch Superstar Knitting. Ohjepuolelta löytyy melko tutunnäköinen sukkapari, nimittäin Söderat, jotka kirjassa kulkevat nimellä Flirty. Tässä postauksessa kertoilen pitkän kaavan mukaan, kuinka minun sukkaohjeeni päätyi S 'n B -kirjan sivuille.

(Kuva: Gabrielle Revere)

Södera-sukat ovat blogini alkutaipaleelta, syksyltä 2006 tarkemmin sanottuna. Koko homma lähti siitä, että halusin pitsipolvisukat, jotka tehtäisiin kärjestä alkaen ja joissa pohjemuotoilut tulisivat tasaisesti pitkin matkaa. Koska tykkäsin Hedera-sukista, päätin hyödyntää samaa pitsimallia omiin polvareihinikin. Kun sain sukat valmiiksi, sain paljon pyyntöjä kirjoittaa mallista ohje muidenkin käyttöön. Hieman jänskätti, kun en ollut aiemmin ohjetta kirjoittanut, enkä varsinkaan englanniksi. Tuolloin olin muutenkin vielä melko lailla kuutamolla neulemaailman mahdollisuuksista Novitan lankojen ja Suuren Käsityölehden mallitarjonnan ulkopuolelta. :)

Kokemattomuudestani huo9limatta sain kuitenkin sukkaohjeen aikaiseksi, mutta ennen sen julkaisua kysyin kaiken varalta luvan Cookie A:lta niiden julkaisuun. Hederassa käytetty pitsimalli olisi toki ollut käytettävissäni ilman hänen lupaansakin, mutta halusin silti toimia niin, ettei tulisi mitään turhia puheita jälkeenpäin. Södera-ohje on ollut blogini sivupalkissa kenen tahansa hyödynnettävissä syyskuusta 2006 alkaen ja Ravelryssäkin se on ollut keväästä 2007. Söderoita on neulottu aika monta paria; pelkästään Ravelryssä projekteja on tällä hetkellä 220.

Kesäkuun 2008 alussa sain yllättäen yhteydenoton Stitch 'n Bitch -kirjojen tekijältä, Debbie Stollerilta. Hän tiedusteli blogini kommenttiboksissa mahdollisuutta julkaista Söderoiden ohje tulevassa S 'n B -kirjassa. Ohhoh. No mikä jottei, kunhan asioista sovitaan.

Kävin sähköpostitse keskustelua Debbien kanssa, mitä asia käytännössä tarkoittaisi. Sain myös arvokasta apua Tikrulta, joka ystävällisesti kertoi omista kokemuksistaan neuleohjeiden myymisestä julkaisuihin. Tarjouduin suunnittelemaan samanhenkisen mutta ihan uuden pitsipolvisukkamallin kirjaan, olihan Södera-ohje ollut saatavilla blogissani ihan ilmaiseksi jo yli kahden vuoden ajan. Debbie kuitenkin halusi välttämättä juuri tämän ohjeen. Koska kirjan oli tarkoitus ilmestyä pikapuoliin, ei hänellä ollut aikaakaan odottaa uutta ohjetta, vaikka lupasin suunnitella ja neuloa uuden sukkamallin parissa viikossa. No, selvä juttu, mikäpäs siinä sitten, kun kerran niin kiire oli.

Teimme sopimuksen ja amerikkalainen kanssaneuloja tikutteli mallisukat valmiiksi ja kommentoi ohjetta englantia äidinkielekseen puhuvan neulojan asiantuntemuksella. Ohjetekstiin tehtiin pari muutosta, kirjoittelin lyhyen johdannon ohjeesta ja kuvauksen itsestäni kirjaa varten ja jäin odottelemaan kirjan ilmestymistä. Tämä kaikki oli tapahtunut syyskuun loppuun 2008 mennessä. Sen jälkeen odottelin. Odottelin. Tiedustelin edistymistä. Ja odottelin. Monenmoista mutkaa tuntuu olevan matkassa, kun neulekirjaa editoidaan ja laitetaan painokuntoon. Hymähtelin useammin kuin kerran alkuperäiselle kiireelle, joka esti tarjoamani uuden sukkamallin odottelun... :)

Ehdin jo unohtaa koko kirjaprojektin, kun viimein huhtikuussa 2010 tililleni pompsahti yllättäen tekijäpalkkio. Arvaan, että palkkion suuruus saattaa kiinnostaa, joten kerrottakoon, että ei tällaisella pikkuprojektilla rikastumaan pääse: palkkiosummalla saa ostetuksi junalipun Tampereelta Ouluun ja takaisin, minkä jälkeen loppurahoilla saa nippanappa myös kupin kahvia ravintolavaunusta. :)

No joka tapauksessa; palkkionmaksusta päättelin, että kirja varmaankin on edelleen tuloillaan ja ilmeisesti jo hyvässä vaiheessa. Kun mitään ei kuitenkaan taaskaan kuulunut, ehdin taas unohtaa koko kirjan. Kunnes viime viikolla aivan yllättäen postin joukosta löytyi painava kirjekuori ameriikanmaalta. Uunituore kirjahan se siellä lepäsi, ja sivuilta löytyi myös ohje Flirty-nimisiin mustiin pitsipolvisukkiin. Mun ohjeeni, jeeee! Ohjeteksti näytti olevan suunnilleen samanlainen kuin syyskuussa 2008, kirjoittamiani kuvaustekstejä oli varmaankin taittosyistä hieman editoitu ja lyhennelty. Kuvat olivat varsin jees, tosin itse ehkä olisin keskittynyt vähän enemmän itse sukkien yksityiskohtien kuvaamiseen kauniiden maisemakuvien sijaan. Kirja vaikuttaa kokonaisuudessaan varsin pätevältä, joten olen varsin iloinen saadessani olla mukana. Glenna C:n Knitting to Stay Sane -blogista löytyy kattava kirja-arvostelu kiinnostuneille.

Ravelryssä joku jo ehtikin kysellä, onko kyseessä sama vai eri ohje kuin Söderoissa. Ohje on tosiaan käytännössä sama, kirjassa vain on hieman tarkistettu englanninkielinen versio. Alkuperäinen Södera-ohje on jatkossakin saatavilla ilmaiseksi Ravelrystä ja blogistani (sekä suomeksi että englanniksi). Sopimuspohjassa luki alunperin, että olisin joutunut luovuttamaan kaikki oikeuteni ohjeeseen ja sen levittäminen tai julkaisemiseen missään tai milloinkaan kiellettiin myös. Tämän kohdan vaadin kuitenkin poistettavaksi, sillä toki haluan edelleen säilyttää tekijänoikeudet omaan tuotokseeni. Ja toisekseen, kun ohje nyt kerran on jo ollut neljä vuotta ilmaiseksi jaossa netissä, niin eihän ohjeella mitään suurta maailmanlaajuista uutuusarvoa enää olekaan... Debbie suostui tähän, joten nyt kukin voi halutessaan neuloa Söderoita ja Flirtyjä ihan minkä ohjeen mukaan haluaa.

Siinäpä se tarina pääpiirteissään olikin. Ohjeen päätyminen kirjaan oli siis itsestäni riippumaton onnenkantamoinen, ja koska en mikään aktiivinen tai ammattimainen neulesuunnittelija ole, niin tuskinpa vastaavia tilaisuuksia kovinkaan usein tulee eteen. Siispä jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti, eli julkaisen yksittäisiä ohjeita satunnaisesti blogissani ja Ravelryssä. Uusi talvinen ohje onkin jo koeneulonnassa, siitä toivottavasti lisää jo ensi viikolla! :)

Aiheeseen liittyviä Ravelry-sivuja:
(Source) Debbie Stoller: Stitch 'n Bitch Superstar Knitting
(Pattern) Flirty
(Pattern) Södera Socks

Mättähältä mättähälle

2010-10-14T20:42:00.001+03:00

Ensilumi = talvi tulee kohta = pipoja, huiveja, lapasia = JEEEE!!!! :D Tosin jos en olisi päässyt tänään lähtemään töistä pari tuntia etuajassa enkä siten ehtinyt metsään kameran kanssa ennen alkuillan lumiräntäsadetta, en ehkä olisi ihan yhtä innoissani tästä ensilumesta.

Meidän lähimetsässä on mahtavia polkuja, joita pitkin hyppelemme harva se päivä Hertan kanssa. Yksi suosikkireiteistäni kiemurtelee sammalen peittämien kivenlohkareiden välissä. Harmaat järkäleet ja niiden pintaa peittävä voimakkaan vihreä sammalmatto muodostavat herkullisen väriyhdistelmän. Rosoisen, kovan kiven ja pehmeän sammalen kontrasti on jotain todella kaunista.

Tätä paikkaa olen monta kertaa suunnitellut jonkin neuleen kuvauspaikaksi, ja tämä pikakauluri valmistui sopivasti. Nämä kuvat ehdittiin ottaa nimittäin juuri ennen kuin lumi ehti kastelemaan metsää ja himmentämään sammalen loiston. Märkyys jotenkin tummentaa ja sammuttaa hehkun, ja pakkaset viimeistään latistavat mättäät.

Malli: Anteeksi mikä? :) Ainaoikein neuletta sopivaan mittaan, lopuksi aloitus- ja lopetusreunat silmukoitu yhteen. Tadaa.
Lanka: Novita Sofia kaksinkertaisena, 250 g.
Puikot: 10 mm
Ravelryssä

Kaulurissa ei ole mitään erikoista, paitsi huikea väri, joka on peräisin Jatan väripadasta. Tärkeintä tässä onkin käytännöllisyys ja pehmeys. Ja se, että se valmistui parissa päivässä ilman suurta luomisen tuskaa. Ohuen neulemekon tikuttamisen jälkeen tosiaan kaipasin jotain äkkineulontaa.

Kauluri toimii tarpeen tullen myös pään suojana. "Pelokas punahilkka sutta vailla, yst. vast. tlk."

Odotettavissa lähiaikoina: heikentynyttä kuvanlaatua

2010-09-21T14:07:00.000+03:00

Jos on tottunut nukkumaan höyhenpatjalla ja silkkilakanoilla, voi olkitäytteinen rohdinkangassäkki tuntua aika karulta yösijalta. Meikällä on nyt menossa vähän saman tyyppinen vaatimattomampaan laatuun totuttelu: pistimme digijärkkärimme kiertoon, ja uuden ostoa odotellessa pitää yrittää selvitä kuusi vuotta vanhalla pokkarikameralla. Sanoin miehelle, että mä pärjään vallan hyvin tuolla pikkukameralla tämän väliajan, sillähän saa ihan loistavia kuvia. Joopa joo, vähän on aika päässyt kultaamaan muistoja...

Kyllähän tuolla pokkarilla saa hyviä kuvia, kunhan vain a) valaistus osuu tismalleen kohdalleen, b) malli on ihan liikkumatta, c) kuvassa ole liikaa erilaisia värejä, eikä d) yritä kuvata mitään erityisen tummia pintoja. Siksipä siis menimmekin kuvaamaan ruskeassa neuleessaan sinne tänne pomppivaa punatukkaista naista vihreään metsään. Ou jee.

Malli: Still Light by Veera Välimäki (ostettavissa sivupalkin linkistä)
Koko: S
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 435 g.
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm
Ravelryssä

Kuvat ovat siis ihan huttua, mutta kuten yleiseen tapaan kuuluu korvaan laadun määrällä. :D Jos vaikka viidestä epätarkasta ja väritasapainon hukanneesta kuvasta yhteensä saisi sen käsityksen, minkä yksi hyvä kuva antaisi. Lisäksi varaan oikeuden käyttää tähän postaukseen tuhat sanaa, koska kuvat eivät riitä kertomaan. :)

Nyt kun olen valittanut ehkäpä just ja just tarpeeksi kuvista, voin siirtyä neuleen kehumiseen. Se kun onnistui vähän paremmin. Aloitin tekemään tunikamekkoa L-kokoisena, mutta kokeiltuani tekelettä hihojen erottamisvaiheessa totesin sen aivan liian väljäksi ja purin silmukat S-kokoon asti. Se olikin oikea valinta neuleen yläosan suhteen, koska tykkään ennemmin ihonmyötäisistä kuin väljistä hihoista. Sen sijaan alaosa olisi voinut olla isompi, jotta laskokset ja taskut erottuisivat selkeämmin. Istuvuuden puolesta alaosa on juuri sopivan väljä, mutta taas kerran noi mun tissit vie laskoksille tarkoitetun tilan. Kiitti tytöt.

Eli laskoksista on vähän turha puhua, mutta tulipahan tehtyä taskullinen mekko. Ja se on muuten loistovaate. Täysvillaisena mutta silti ohuena neule lämmittää ihanasti ilman tukalaa tunnetta. Taskuihin saa syksyllä ah niin tärkeät nenäliinat, ja pituus on juuri passeli. Ei vilku persposket eikä vilahda vesiraja, vaikka alla olisi vähän ohuemmatkin sukkahousut. :)

Käytännöllisten taskujen lisäksi tunikan ainoa "juttu" on tuo takapääntien halkio, joka kiinnitetään pienellä napilla. Yksinkertaisuus se vain jatkaa voittokulkuaan.

Loppuun vielä se pakollinen turha kuva, joka on laitettava ihan vain siksi, että se oli valokuvana parhaiten onnistunut (mikä taas kertoo kuvien laadusta kautta linjan... Vali vali). Viis siitä, että mekko on siinä ihan sivuosassa ja ruskean sävytkin ovat ihan liikaa siniseen vääristyneet. Ainakin tukka on hyvin, ja onhan tuo kaatuneen puun juurakko aika komea myös. :)

Markkinameininkiä

2010-09-16T13:23:00.001+03:00

Lusikkalaatikko on saanut olla suhteellisen rauhassa tänä vuonna. Keväällä ei ollut aikaa ja kesällä oli ihan riittävän hikistä ilman kaasupolttimen hohkaamistakin. Syksyn saavuttua hopeankiilto alkoi taas houkuttaa ja otin pitkästä aikaa lusikan kauniiseen käteen. Tai pikemminkin tein useista lusikoista kauniisti käteen sopivia. Ja sitten mä ajattelin härnätä teitä muutamilla lähikuvilla niistä. Här-här.

Arkipäivän Ruususelle: Ruusukvartsia, hennon vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, hopeaketjua. Hempeä kyllä, vaan ei turhan imelä.

Suomi-leijona. En olisi itsestäni uskonut, mutta tällainen tuli tehtyä. Yritin kuitenkin pitää teeman kurissa ja lopputuloksen vailla turhaa uhoa ja paatosta. Rannekoru on itseään tyrkyttämätön ja eleetön, isänmaan hengessä.

Jään ja lumen hohdetta, vaikkapa talvimorsiamen ranteeseen. Erikokoisia ja -muotoisia vuorikristallihelmiä hopealla ja makeanvedenhelmillä täydennettynä.

Sininen uni. Mieleen tulee tumma loppukesän yö ja kuunsilta. Salaperäistä hehkua yön kuningattarelle.

Aikuistuneelle kultapossukerholaiselle nostalgiaa Postipankin hengessä. Tässäpä talletus, joka tuo iloa vuosiksi eteenpäin.

Rannekorujen hinnat heiluvat suunnilleen 60-70 euron välillä, ja niitä voi ostaa Etsy-kaupastani. Ja koska henki on vielä päällä ja ideoita riittää, pitää tehdä tilaa uusille koruille: valikoima koruja nyt -50 %. Käykää tyhjentämässä.

Elsa, Lilja ja Vilma

2010-09-01T22:38:00.002+03:00

Koeneuloin viime kesänä Elsa B. -huivin ohjeen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaa varten. Eteneminen ei sujunut täysin ongelmitta, mistä tuli tuolloin jo vähän vuodatettuakin. Ihan vain pikaisesti tiivistettynä; pari virhettä kaaviossa, niitä sitkeästi uudelleen ja uudelleen toistava (ja näin ollen myös purkava) neuloja, langanhimoinen koira ja hentoinen kashmirlanka = ei kovin joutuisaa neulomista. :D Kovin paljon ei tietenkään saanut projektista paljastaa, ennen kuin kirja ohjeineen ja kuvineen oli julkaistu. Nyt kun kirja on jo hetken aikaa ollut jokaisen saatavilla sain itsekin aikaiseksi kuvata yli vuosi sitten valmistuneen huivini. Kerrankin on hyvä syy myöhäiselle esittelylle!

malli: Elsa B. by Jenni Österman
lanka: Handu Kashmirhuivilanka, 100 g.
puikot: 4,0 mm.
koko: 55 cm x 160 cm eli yksi kokonainen mallikerta, koska enempään ei lanka riittänyt.
Ravelryssä

Näistä kuvista ei juurikaan saa tolkkua huivin kauniista pitsikuviosta, valitan. En vain millään jaksanut alkaa pingottaa huivia uudelleen kuvaamista varten, ja vuoden käytön jälkeen pitsi on jonkin verran vetäytynyt kasaan. Tarjolla olevat kuvat siis esittelevät huivin sellaisena, kuin sitä oikeasti käytän: kaulan ympärille löysästi heitettynä ja rintakorulla kiinnitettynä. Mieli tekisi neuloa toinenkin tällainen, ja nyt 1,5 mallikerran toistolla, että huivista tulisi riittävän iso harteille heitettäväksi. Ja siitä voin sitten luvata ottaa niitä huivia paremmin esitteleviä kuvia. Sitten joskus, ihan viimeistään vuosi sen valmistumisen jälkeen. :P

Jotain uuttakin näytettävää tämän ylivuotisen huivin lisäksi sentään on. Tein huivin kiinnittämiseksi Lilja-rintakorun Jatan ohjeella. Huivista jäi pieni keränen lankaa, ja se riitti mainiosti pienenpienillä puikoilla neulottuun kukkaseen. Lilja on nopea ja hauska jämälankaprojekti, ja melkoisen koukuttava. No mä nyt koukutun melkein mihin tahansa nopeaan ja helppoon ohjeeseen... :) Joka tapauksessa nyt mulla on aivan varmasti huiviin täydellisesti sopiva kiinnityssysteemi.

malli: Lilja By Jatta Saukko
lanka: Handu Kashmirhuivilanka (keltainen), Ohut Pirkkalanka (sininen)
muut materiaalit: helmiä, rautalankaa, ompelulankaa, kiinniommeltava rintaneulamekanismi
puikot: 1,5 mm
virkkuukoukku: 1,75 mm
koko: halkaisija noin 10 cm
Ravelryssä keltainen ja sininen versio

Testasin ensin prototyypin ohuesta Pirkkalangasta, ettei vähää huivilankaa tuhlautuisi ekan version räpellykseen. Siitäkin tuli ihan ok, mutta ehkä kukan muoto hukkuu langan pörröisyyteen ja valoa imevään tummaan väriin. Muutenkin ihastuin enemmän tuohon keltaiseen kukkaan, sillä langan vaihtelevat sävyt tuovat kukkaan kauniisti eloa.

Onneksi tuli muuten kaivettua just nyt tuo huivi esiin kesäsäilytyksestä: syysflunssan kourissa kärsiessä on suloista kääriä pehmeää kashmiria kaulan ympärille, ja lempeän keltainen väri piristää edes vähän kaiken tämän niistämisen ja troppaamisen keskellä. Juu-u, syksy on todellakin täällä (niist-niist ja atshii).

Takaisin satulaan

2010-08-16T12:24:00.002+03:00

2,5 kuukautta neulomatta yhden yhtä silmukkaa ja kolme kuukautta blogaamatta. Miksi?! Koska jäin kiinni kainaloihin. Luitte aivan oikein, k-a-i-n-a-l-o-i-h-i-n. Niihin asti nimittäin pääsin toukokuussa alussa Millefiori Cardiganin kanssa. Neulominen edistyi hyvällä sykkeellä ja joutuisasti, kunnes kuulin ohjeen hihojen olevan vähintäänkin kehnosti istuvat ja tosi kapeat. Hmm. Minä inhoan huonosti istuvia hihoja, koska ne voivat romuttaa koko neuleen ryhdin ja muodon. Piti siis alkaa miettimään omaa sovellusta neuleen yläosalle. Ja siihen pohtimiseen se innostus ja koko neulominen sitten lopahtikin. Uutta työtäkään en osannut aloittaa, kun puolivalmis neuletakki kummitteli tiellä.

Malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits, Spring 2009 (monilla muokkauksilla) sekä The Tailored Sweater by Tuulia Salmela
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 450 g.
Puikot: 2,5 mm (joustin ja simpukkaneule) & 3,0 mm.
Ravelry

Elokuun alussa päätin tarttua puikkoihin uudestaan ja kokeilla ehkä vähän poikkeuksellista lähestymistapaa neuleen valmiiksi saamisen toivossa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla Tuulian The Tailored Sweater -metodia, koska istutettujen hihojen neulominen saumattomana ja omille mitoille räätälöitynä kuulosti taivaanlahjalta. Koska kumminkin olin jo neulonut 3/4 neuletakista alhaalta ylöspäin, ei huvittanut alkaa purkaa tehtyä työtä. TTS-metodin voi kuulemma kääntää tehtäväksi myös alhaalta alkaen, mutta kaiken jumituksen jälkeen ei huvittanut ruveta säätämään yhtään enempää kuin oli pakko. Etenkään kun en ollut koskaan kokeillut metodia kumpaankaan suuntaan...

Siispä neuloin Millefiorin yläosan ja hihat TTS:llä ylhäältä alaspäin ja silmukoin osat yhteen kainaloiden kohdalla. Monimutkaista? Ehkä. Kannattavaa? Ehdottomasti! Tuulian TTS:n avulla sain täydelliset istutetut hihat ja ohjeen, jota voi noudattaa suurinpiirtein sokeasti jäämättä joka kohdassa pohtimaan, tuleekohan tästä hyvä ja pitäisiköhän jotain sittenkin muuttaa. Silmukointikin sujui nopeasti ja kivuttomasti, eikä yhdistämiskohtaa huomaa oikeastaan mistään. Vai onnistuuko joku teistä muka bongaamaan sauman jossain? :)

Millefiorin alkuperäisestä ohjeesta en siis oikeastaan käyttänyt muuta kuin tuota simpukkaneuletta. Siitäkin tipautin kolmosriviltä yhden langankierron pois, koska se nyt vain näyttää mun silmääni paremmalta tiiviimpänä. Kun tiheyskin oli eri kuin ohjeen vaatima, niin laskin sitten silmukat uusiksi ja tein saman tien omalle vartalolleni sopivat vyötärömuotoilut neuleeseen. Seuraavalla kerralla taidan kyllä tehdä myös rintamuotolaskokset lyhennetyillä kerroksilla, koska ehkäpä tässäkin neuletakissa lisätila rintamuksen kohdalla olisi ollut tarpeen. Köhöm.

Todennäköisesti pidän tätäkin neuletakkia useimmiten tällä lailla yhdellä napilla kiinnitettynä, koska kaulaan asti napitettuna olo on jotenkin ahdas (voiko neule aiheuttaa ahtaanpaikankammoa? :)) Tein neuletakista tarkoituksella hieman naftin, sillä kokemukseni mukaan tämä laskeutuva lanka venyy ja antaa periksi käytössä. Mieluummin haluan neuleen, joka käytössä muotoutuu sopivan kokoiseksi kuin neuleen, joka heti kättelyssä lörähtää liian isoksi. Sallikaa siis toistaiseksi hieman irvistelevä nappilista; kyllä se siitä ajan myötä asettuu nätimmäksi (kunhan neule venyy tai minä kutistun, kumpi tahansa käy! :D)

Sitten vielä Hertta-kuulumisia. Herttaa voi sanoa varsin itsepäiseksi ja omanarvontuntoiseksi pieneksi hauvaksi, joka pyrkii aina kipuamaan mahdollisimman korkealle tähystämään ympäristöään ja saamaan huomiota. Kun se nyt kerrankin nostettiin jalustalle ihailtavaksi, niin neiti koki olonsa vähemmän varmaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. :)

Mutta ei hätää, Hertta pääsi pian pienehköstä korkeanpaikankammostaan ja alkoi kuningattaren elkein tarkastella valtakuntaansa ja alamaisiaan. Kuvaa otettaessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Hertta I ei vielä aavistanut, että kuvitellusta valta-asemastaan huolimatta se joutuisi aivan pian alistumaan pestäväksi ja kynsienleikkuuseen... :)

"Rohkea hätäleikkaus pelasti lähes elinkelvottoman potilaan"

2010-05-17T18:54:00.003+03:00

Kuten edellisessä postauksessa jo vähän kerroin, Pitsikirjan innoittamana kahlasin kauppojen alerekkejä sopivan muokkauskelpoisen vaatteen toivossa. Hämeenlinnan Kappahlista löytyi täyden kympin vaate: iso tunika pehmeästä puuvillakankaasta, lisänä jo valmiiksi laskoksia ja kaunista pitsiä. Ja hinta 7,90 euroa. Ostin samantien kaksi, että materiaali varmasti riittäisi mekkoon (ja kun halvalla sai).

Kuten kuvasta näkyy, tunika ei sellaisenaan ole kovin, krhm, pukeva. Mä olen kuvissa varsinainen Muumimamma: pussittavat hihat ja rinnan päälle päättyvät laskokset tekevät muodosta pallomaisen, ja sivuprofiili väittää, että synnytyslaitos on tämän mamman seuraava osoite. Juu ei, tunikaa ei ollut tarkoitettu tähän olomuotoon, ei ainakaan mun päälleni. Siispä kaivoin sakset ja ompelutarvikkeet esiin ja ryhdyin kauneuskirurgiksi.

Tunika oli jo kokenut hurjan muodonmuutoksen, kun sattumalta erään kaupan muuttoalessa silmiini osui tämä ballerinatoppi, varsinainen kermakakku rypytettyine pitseineen. En voi käsittää, miten noin huonolaatuisesta ja, sori vaan, rumasta topista on voitu alunperin pyytää 75 euroa! Luonnossa toppi oli oikeasti paljon rujomman näköinen kuin kuvassa, ja päällä se vasta hirvitys olikin. Ei ihme, että oli useampi kappale jäänyt myymättä. Mä lunastin tämän omakseni 8 eurolla ja pahat mielessä: tämäkin vaatekappale joutui pikaisesti leikkauspöydälle.

Pari aukileikattua saumaa, irrotettua hihaa ja monen monta uutta laskosta myöhemmin...

Helloooo cowgirl / Little Bo Peep! :D Pussimaisesta mammatunikasta muotoutui Vilman kokeilevalla kauneusklinikalla maalaisromanttinen pitsimekko. Ballerinatoppi palvelee runsaana, helmaa kohottavana alushameena. Toimenpiteiden suorittajana ja siten täysin puolueellisena väitän, että kursiminen kannatti ja että lopputulos on lähtötilannetta huomattavasti kauniimpi. :)

Mitä leikkaussalissa sitten tapahtui:

1. Irrotin tunikan hihat ja ompelin vanhat hihasaumat kiinni. Näin sain laskettua pääntietä alemmas ja tunikasta mekkopituisen.
2. Ompelin hihat kiinni ylemmäksi ja lyhensin niitä reilusti.
3. Ompelin pääntien ympäri vinokaitaleen, jonka sisään pujotin kuminauhan. Koristeeksi eteen pieni satiinirusetti (tietysti!) :)
4. Jatkoin alkuperäisiä laskoksia helmaosaan asti ja ompelin reilusti lisää laskoksia tuomaan muotoa sekä etu- että takakappaleelle.
5. Leikkasin toisesta tunikasta helmaosan ja ompelin sen mekon alareunaan samanlaisen helmaosan alle tuomaan runsautta.

Alushame oli maailman helpoin toteuttaa: leikkasin ballerinatopista rintamuksen pois ja ompelin alaosan kiinni vanhaan alushameeseen. Röyhelöalushame on siis oma kokonaisuutensa eikä kiinteä osa mekkoa. Kun en halua olla korostetun prinsessamainen vaan ihan vain tavallinen neiti kesäheinä, voin jättää alushameen pois, kuten seuraavassa kuvassa:

Koko projektin hinnaksi tuli siis 23,80 euroa (jos mukaan ei lasketa omista varastoista otettuja ompelulankoja, kuminauhaa, alushametta ja työn sekä koneiden käytön hintaa). Toisen tunikan olisi voinut lopulta jättää ostamatta, koska siitä käytin ainoastaan tuon alemman helmaosan. Kaikkinensa siis edullinen pitsimekko, joka oli kaiken lisäksi nopea toteuttaa. Himottaisi tehdä vielä vähän lisää pitsijuttuja, kun on aikojen saatossa tullut hamstrattua kaikenlaista hörsöä ompelukoriin. Pitsikirjasta löytyy onneksi ideoita monenlaisiin projekteihin, niin että ehkäpä saan vihdoin edes osan pitseistäni käyttöön.

Siitä voitte kuitenkin olla varmoja, että tämä mekko löytyy kapsäkistä, kun kesäkuussa suuntaan Italiaan lomailemaan! Saappaat tosin jätän kotiin, ja ehkä pitää valita mekkoa oikealla tavalla korostavat asusteet erityisellä huolella: joku toscanalainen mamma voi muuten huomauttaa, että signora on kerrassaan hävytön, kun on lähtenyt kylille pelkässä yöpaidassa... :)

Pitsistä asiaa

2010-05-17T00:30:00.001+03:00

Blogaamisesta voi joskus kivan ajanvietteen lisäksi saada aineellistakin hyötyä: WSOY nimittäin lähetti minulle Pitsikirjan saatteena viesti, että halutessani voisin kertoa mielipiteeni kirjasta blogissani. No mikä ettei, kun kirja kerran blogin aihepiiriin liittyy. Moni muukin on jo ehtinyt sanasensa kirjasta sanoa, sehän ilmestyi jo helmikuussa. Pitsikirjan kulissien taakse on myös päässyt jo ennen julkaisuhetkeä kirjan oman blogin kautta. Blogista löytyy edelleen asiaa pitsistä myös kirjan sivujen ulkopuolelta, suosittelen visiteeraamaan.

Sitten siihen mielipiteeseeni. Pitsikirja on mielestäni varsin hyödyllinen ja kattava teos pitseistä kiinnostuneen luettavaksi. Herkullisten kuvien lisäksi se sisältää paljon asiatietoa pitseistä, niiden historiasta ja valmistustekniikoista. Kirjassa on lisäksi runsaasti ohjeita erilaisiin pitsiä sisältäviin käsityöprojekteihin. Niistä minuun vetosivat eniten hurmaavat pitsien ympärille rakennetut mekot, joista seuraavaksi esittelyssä kolme suosikkiani.

Musta charleston-mekko on selkeine linjoineen houkuttelisi kovasti kokeilemaan toteutusta, mutta ikävä kyllä tiedä jo, että minun kropalleni tuo malli ei vain sovi: pari vuotta sitten tein samantyylisen flapperin itselleni 1920-luvun teemalla juhlittuihin tupareihin, eikä suora ja kapea malli rintavalla ja lanteikkaalla ihmisellä ollut erityisen imarteleva. Tyydyn siis jatkossakin ihailemaan tätä mustaa mekkosta vain kirjan sivuilta.

Harmaa leveistä pitsikaitaleista koottu mekko on aivan huikea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Yhteenommeltujen kaitaleiden vaakasaumat ja mekon yksinkertainen muoto tuovat sopivaa vastakaikua kiehkuraisen romanttiselle pitsille. Vielä kun löytäisi tuollaista harmaata pitsiä jostain! Olen etsinyt (melko laiskahkosti kylläkin) puolisen vuotta harmaita pitsinauhoja, eikä vielä ole tärpännyt mistään. Kaipa se on sitten vain uskaltauduttava taas kerran kokeilemaan värjäystä, eli upotettava kenties liikaa keinokuituja sisältävä pitsinauha väriliemeen, suljettava silmät ja ajateltava isänmaata. :D

Tämä valkoinen yöpaitamainen mekko sytytti pitsinhimoni täyteen liekkiin. Kesällä on tiedossa oleilua Italian auringossa, kivihuvilassa viinilaakson ylärinteellä. Musta tuntuu, että tuollainen vilpoisan näköinen romanttinen pitsimekko sopisi paikan tunnelmaan loistavasti.

Valkoinen mekko mielessäni kävin läpi kauppojen tarjontaa, ja lopulta iskin pitsisuoneen. Alennusrekistä löytyi muokkausta anovan näköinen riepu, jonka kauniit pitsit olivat joutuneet loukkuun kamalan muotoiseen vaatteeseen. Pian näette, mitä kuvan pitsikasalle tapahtui ,kun se kohtasi sakset ja ompelukoneen. Tiedossa on siirappisen romanttista kermakakkuhörsöilyä, odottakaapa vain... :)

Kaikemparee polero

2010-04-22T22:43:00.001+03:00

Semmottia ku rahi ja mutu on aka useen käytössä meikäläisen käsityärojekteissa. Kato ku onkkelmat ratkasee vasta sitte ku ne eteen tulee ekä turhia ressaa etukätee, niin kyä se tyä sitte lopussa palkittee. Nymmää kuitenki päätin tehä hommat vähä toisippäi, meinaam mää ravistin mun lankavarastoja ja kato perhanaa, sieltähän se hia si tuli! No juu, ei naurata es mua itteeni, oli sitäpalio ohkane huuli toi. No kummiskin, sille hialle on tiätty pariki, ja sittev viä vähäm muitakir roippeita siihe ympäriinsä.

malli/pattern: mää mitää ohjeita tartte, lahjattomat reenaa! / improvised.
lanka/yarn: Novita Butterfly, 210 gr.
puikot/needles: 3,0 mm
In Ravelry

Tää riapu on siis rykästy kasaa ihan ilmam mitää ohjeita. Mää vaan runttasin mittanauhaa poikittain kärestä käteen ja räknäsin sitte siihe ne silmukat. Sittemmää alotin kato ton raklanin siältä niskasta ja himpuv verram mää sitte sitä tiätty levensinkim matkav varrella, sillai poleroks, kustiärät. Sellasilla lyhkösemmillä kerroksilla mää sem muaron siihe sain, ja selkäpualelleki samalla vähäl lisää mittaa.

Hioissa onki sitte se sama kiärretyillä silmukoilla kurottu reuna ku tuala poleror reunuksessa muutenki o. Mää ny halusiv viälä vähä tavallista koreemmar riavun niimmää sitte pärmäsin noi reunakki. Ihavvaa kuroin yhen kerroksen nuritte ja si pari oikee ja ompelin sellatten käänteen siihe nurjalle. Siinä ne tärkeemmät rosessivvaiheet ny oli. Ei sunkan tällaser riavun kutomisee mitää sen ernomasempaa tartteka. Ja jossua jäi ny joku asja vaivaamaa ni paskysye siv vaa rohkeesti.

Toi naru ny on semmosta iankaikkisev vanhaa Novitan Putterliitä. Se ov vallanernomasta suvisyrämmellä pirettävks kus siinon viskoosia pumpulin seassa. Mää oon ite sev värjänny, ja aka nättihän toi sinisehharmaa o vaka ite ny itteeni meninki kehuun. Samassevväliä, mää ny kummiski lopetan tähän ettei me yhreks jaskutukseks koko luku. Heiny!

"Kattokaa ny kum mullon hia ja kaikki täsä! On kulkaas likalla vähä hiano polero!"

The grass hasn't started to get green yet, but I got my first summery knitting porject done, yay! Well, there's nothing much more to say about this. It's a basic shrug with some short rows to make it more like a bolero. I like the result and especially the colour, grey with a shade of blue, and I think this will come in handy especially in summer evenings.

Vartin kärjestä

2010-04-12T21:20:00.002+03:00

Oisko hei vähän kevät jo: ulkolämpötilat kurottaa mittariasteikolla aina vain ylemmäs, ja innokkaimmat rusketuksenrakastajat päivystää parvekkeilla folioiden ja peilien kanssa. Ihan ei nyt ole meikä ajan hermolla villaisten varusteideni kanssa. Väri sentään on synkassa luonnon kanssa, niin että sain mä nyt jotain oikein sentään. Phuih.

malli/pattern: Lacy Baktus by Terhi Montonen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 73 g.
puikot/needles: 3,25 mm
leveys/width: 140 cm
In Ravelry

Oikeastaan on kyllä spekuloitavissa, olinko sittenkin pikemminkin etuajassa kuin myöhässä villaisteni kanssa: Hanskat tein nimittäin jo tammikuussa, mutta silloin oli liian kylmä pitää sormettomia. Sopivat säät olikin sitten ohi parissa päivässä, kun kevät viimein ryski tulemaan ennätysnopeasti. Siinä ei ole kyllä mitään valittamista, joten ihan hyvillä mielin pakkaan Baktuksen ja hanskat komeron perukoille syksyä odottelemaan. Onpahan sitten ainakin heti jotain uutta valmista ekojen kylmien tuulien hönkiessä päälle.

malli/pattern: Mermaid Gloves by Stephanie Degen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 70 g.
puikot/needles: 2,0 mm
In Ravelry

Samalla vois kyllä viedä lumilapionkin kellariin haravan tieltä. Pari harmaanvalkoista läikkää oli vielä tänään pihanurmella, mutta nekin taitaa huomisen jälkeen olla muisto vain. Tervetuloa krookukset, sinivuokot ja narsissit!

Muistoista puheen ollen, tässä pari kuvamuotoista sellaista tuon Baktuksen neulomisen ajalta. Neuleretriitti toi mulle ja etenkin Hertalle välillisesti ison ilon: Hiisan nauttiessa retriitin annista me saatiin odotettu viikonloppuvieras eli suloisista suloisin westie Neffi, joka on Hertan rakkaimpia leikkikavereita. Koko viikonloppu menikin sitten iloisesti painien ja hammashipaten. Siis koirien osalta, mun osuus oli lähinnä ruokinta ja rapsutus. :)

Onneksi Lacy Baktus on iisiä neulottavaa, koska tämä kaksikko pelmasi leikkeinensä jatkuvasti mun sylissä, niskassa, huivintekeleen päällä ja joka puolella. Varmasti ois menny kerrokset ja silmukkalaskut sekaisin, jos niillä olis ollut suurempaa väliä. Leikkien väliajat sesset viettivät puoliksi toistensa päällä mun sylissä seuraten neuleen edistymistä tarkkaavaisina.

Joko mä oon tosi hidas tai ihan liian nopea neuloja koirien makuun. Joka tapauksessa pääpointti on ilmiselvä: neulominen on toooosi uuvuttavaa seurattavaa. :)

Lopuksi vielä bonusotos Hertasta. Saatte ihan itse päättää, onko kyseessä a) tavallista rankempi kevätväsymys, b) auringonpistos, c) ihan sairaan loistava ja rento päiväuniasento vai d) dagen efter. :D

I'm a bit late with my set of woollen scarf and gloves. The spring rushed in surprisingly quickly, so there's no need for such warm accessories any more. No harm done, I'll just leave them awaiting for autumn. It's time to enjoy spring and start to get ready for summer!

Lämmin, hellä, pehmoinen

2010-03-18T15:10:00.001+02:00

Olen rakastunut. Taas kerran. Mun uusi ihastukseni halaa mua hellästi käärien mut pehmeään ja lämpimään syliin, jossa tunnen oloni hyväksi ja onnelliseksi. Onneksi mun mies ei koe tarvetta olla mustasukkainen, kyseessähän on "vain" neule. (Se ei ehkä vain tajua tämän kiintymyksen syvyyttä. :))

malli/pattern: Inspiraatio sekä hihan ja kauluksen palmikot Michele Rose Ornen SnowDrift Cardiganista, muutoin neulottu omien mittojen mukaan ilman ohjetta / Inspiration and the sleeve and collar cables from Michele Rose Orne's SnowDrift Cardigan, but otherwise made without any pattern.
lanka/yarn: Debbie Bliss Merino Aran, 1000 g.
puikot/needles: 4,0 mm & 3,0 mm in the ribbing
In Ravelry

On kuulkaa palkitsevaa neuloa, kun on vihdoin löytänyt oikeat mitat ja mittasuhteet, joiden avulla tie mallitilkusta istuvaksi neuleeksi sujuu takuuvarmasti. Siis että tiedän esimerkiksi seuraavia onnistumiseen vaikuttavia mittoja:

- Montako tuumaa suoraa osuutta tarvitsen vyötärölle kavennusten ja lisäysten väliin?
- Kuinka monelle tuumalle kavennukset/lisäykset on jaettava, jotta ne sopivat mun vartalolleni?
- Mikä on mun kropalle sopiva hihankorkeus?
- Mikä on neuleen minimipituus, että tunnen oloni kotoisaksi siinä eikä tarvitse jatkuvasti nyhtää helmaa alaspäin?

Kun on kerran päässyt näiden asioiden ytimeen ja merkinnyt mitat ylös, niin neuleiden suunnittelu itselle on hauskempaa leikkiä kuin ennen. Eikä tarvii työn edetessä tuskailla epävarmuudessa, että tuleekohan tästä hyvä vai ei, ja pitäiskö vielä neuloa vähän vai onko tässä jo liikaa jne. Tässäkin neuleessa alkuperäisestä ohjeesta on otettu vain ja ainoastaan hihojen ja kauluksen poikittain neulotut palmikko-osuudet. Kaikki muu on tehty juuri minun mittojeni ja makuni mukaan, ja voi että oon tyytyväinen!

Kaulus on hihojen lailla neulottu ensin poikittain. Seuraavaksi poimin toiselta pitkältä sivulta silmukoita ja neuloin kaulukselle sileän "vuoriosan", jonka silmukoin yhteen pääntieltä poimittujen silmukoiden kanssa. Lopuksi neuloin molempii lyhyisiin reunoihin 2 o, 2 n -joustinta ja koristelin komeuden puunapilla. Poikittain olevan palmikkoneuleen ja nappikiinnityksen ansiosta kaulus pysyy hyvin pystyssä ja lämmittää niskaa ihanasti. Avoimeksi jättäminen suljetun kauluksen sijaan taas auttaa kaulusta asettumaan kauniisti pääntien ympärille. Tämä osio neuleesta onnistui yli odotusten, ai lav it!

My new sweater is inspired by and remixed from Michele Rose Orne's SnowDrift Cardigan. I used the same transversal cables as in the original pattern, but everything else is tailormade to fit me. I'm especially happy with the way the collar turned out.

Selkeästi aurinkoisempaa

2010-02-20T22:58:00.002+02:00

Olkoon vaikka kuinka kylmää kunhan aurinko paistaa! Kun ottaa sen asenteen, että pakkasviimat on kevään ensi henkäyksiä, jotka poskien palelluttamisen sijaan puhaltavat talvea pois kevään tieltä, niin kummasti niitäkin sietää paremmin. Etenkin, kun on pukeutunut kunnollisiin villavarusteisiin, jotka suojaavat kirpeimmiltä pakkasnipistyksiltä. Ja joiden väri tuo mieleen auringon.

Tikrun ihana palmikkopipo valmistui kahtena kappaleena ja oikeastaan melkein kolmeen kertaan: kaksi kertaa purin aika pitkällä olleen tekeleen, ja sen valmistuttua päätin tehdä vielä toisenlaisen version vertailukappaleeksi. Päätin, että pidän tästä helmineuleversiosta enemmän ja lahjoitin ohjeelle uskollisemman pipon eteenpäin.

malli/pattern: Palmikkomyssy/Side cable hat by Mari Muinonen in Vogue Knitting Fall 2009
lanka/yarn: Novita Isoveli, 100 gr.
puikot/needles: 5,0 mm
muokkaukset/modifications: kaavion ulkopuolinen osa kokonaan helmineuletta/knitted the whole hat in moss stitch outside the chart
In Ravelry

Pipon seuraksi tein paksun kaulahuivin, joka samalla toimi hieman viivästyneenä testineulomisena omalle ohjeelleni. Tessa kyseli puolisentoista vuotta sitten eli syksyllä 2008 (ehh...), voisinko muokata Sagittaria-huivin ohjeesta suorakulmaisen stoolaversion, sillä hän halusi neuloa sellaisen häihinsä. Ohjeen muokkaamiseen meni vain muutama tunti, ja Tessa pääsi alkuun huivinsa kanssa hyvissä ajoin ennen häitä. Itse sainkin sitten vasta nyt aikaiseksi neuloa huivin, ja juuri sopivasti Tessa lähetteli eilen omat kuvansa valmiista unelmanohuesta häähuivistaan (tsek. Ravelryssä).

malli/pattern: Sagittaria Stole by Vilma Vuori
lanka/yarn: Novita Isoveli, 300 gr.
puikot/needles: 7,0 mm
koko/size: 40 cm x 200 cm
In Ravelry

Vaikka multa kestikin luvattoman kauan aloittaa huivi, niin se valmistuikin sitten ihan hetkessä. Kolme kerää lankaa, kolme iltaa, yhteensä ehkä noin 10 tuntia neulomista. Ja tuloksena paksu ja lämmin kaulahuivi, jossa riittää leveyttä myös hartioiden ympärille.

Tämä huivi on itseasiassa neulomisjärjestyksensä ansiosta aika näppärä projekti tilanteeseen, jossa langan riittävyys epäilyttää. Ennen aloittamista lanka punnitaan ja pistetään vaa'an lukema muistiin. Huivi aloitetaan neulomalla ensin toinen pääty, jonka jälkeen jäljellä oleva lanka punnitaan. Näiden kahden punnituksen erotuksesta tiedetään tarkkaan, paljonko lankaa toisen päätyosan neulomiseksi tarvitaan. Sitten voikin huoletta neuloa keskiosan kuviota vaikka niin kauan, kun lankaa on jäljellä enää punnitusten osoittama päätyosaan tarvittava määrä. Voila; ei turhaa purkamista (kun lanka loppuikin ennen viimeisiä kerroksia), ylimääräisiä jämälankanöttösiä (kun lankaa jäikin yli varmuuden vuoksi tarpeeksi ajoissa aloitetun loppuosan vuoksi) tai liian lyhyitä huiveja (langan loppumisen pelossa liian aikaisin aloitetut lopetuskerrokset). :)

Myös Hertta antoi hyväksyntänsä huiville. Vanhana tanorektikkona se hyppäsi auringonottopaikalleen heti ensimmäisen auringonsäteen nähtyään. Samaisen auringossa kylpevän tuolin selkänojalla kuvaamista odottava huivi saikin sitten osallistua koiran petaamisrituaaliin: rivakan tassuilla kuopsuttamisen, kuonolla töykkimisen ja nuuskutuksen jälkeen Hertta asettautui mukavasti huivin päälle, haukotteli makeasti ja nukahti. Voiko neuleesta sen selvemmin sanoa, että juu, on se hyvä. :)

I wanted a big and warm scarf to wrap around my neck, so I chose this bulky yarn in lovely warm yellow. This was a really quick project to knit: it only took me three days (about 10 hours in total) from start to finish. The inspiration to modify the triangular Sagittaria Shawl pattern into a rectangular stole came from Tessa (Ravlink), who wanted to knit it for her wedding. The pattern was ready already in September 2008, but I got around to knit it myself only a few days ago. Tessa was brave enough to test knit the pattern, and her wedding shawl (Ravlink) came out beautiful!

The stole has also been Hertta-approved. "Soft, warm and big enough for me to wrap imyself n it. Ok, I'll let it pass. To prove it I'm going to take a nap on it. Yaaaaawn!"

Sagittaria Stoolan englanninkielinen ohje on ladattavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona Ravelrystä ja blogin sivupalkin linkistä.

The pattern for Sagittaria Stole is available as a free pdf download in Ravelry and also via link in the sidebar of this blog.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

2010-02-09T20:47:00.011+02:00

Nyt seuraa paljon kuvia ja värejä ja turhaa puhetta, oi onnea! :) Kevät puskee mielessä läpi paksujen hankien, eikä ihme: sen verran värikylläisiä näkymiä on ollut kotona tarjolla viime päivinä. Miehen työhön liittyvät näytteet tuovat silmäniloa työhuoneen pöydällä.

Värisuora on vähän kuin siirtymä talvesta kesään: ensin tammikuun hillittyjä harmaita sävyjä, ja sitten värit alkavat hiljalleen voimistua: hiirenkorvat, juhannuskoivut ja mökkirannan sininen vesi. Seuraavaksi iloiset ja lämpimät värit puhkeavat loistamaan: auringonkukat, ruusut, lemmikit ja unikot, kuumina väreilevät hellepäivät. Oi kesä, tule jo!

Kotona kukkasia on jo puhjennut loistoon, vaikka ikkunasta näkyy pelkkää valkoista. Parolan aseman sifonkikukan ohjetta on ollut aikeissa testata jo pitkään. Kova hinku kokeilla kukkasten tekemistä iski tietysti juurikin sunnuntai-iltana, jolloin sopivien kankaiden ostaminen on mahdollisimman mahdotonta. Eipä siis muuta kuin pemmastamaan omaa kangasvarastoa keinokuituisten kankaiden toivossa. Löytyihän niitä: sifonkia, polyesterisatiinia, organzaa. Eipä siis muuta kuin kangasta paloiksi ja kynttilän liekkiin, kerroksia päällekkäin ja helmiä heteiksi.

Näiden tekeminen on niin koukuttavaa, että mä en ilmeisesti pysty lopettamaan. Maanantaina kipaisin siis hakemaan kaupasta lisää organzaa. Se on ehdottomasti mun suosikkimateriaalini testaamieni kangaslaatujen joukosta; hentoa, herkkää ja läpikuultavaa, mutta silti sopivan jämäkkää ryhdikkääksi kukkaseksi.

Yksi 20 cm x 140 cm pala riitti seitsemään eri kokoiseen violettiin kukkaan ja hintaa koko erälle tuli 0,80 euroa! No, lasihelmet nyt maksoi sitten 1,75 euroa lisää, mutta halpaa kuin savi tää silti on. Ja ah niin kivaa!!! Vielä tekis mieli ainakin vihreitä ja turkooseja kukkia, pitänee poiketa kangaskauppaan huomennakin... :P

Meille tuli kesä siis jo nyt, koska kukkia on tosiaan joka puolella. Näiden kankaisten lisäksi löytyy nimittäin röykköittäin sytykeruusuja. Takan päällä niitä on lasimaljakossa talvenharmaina.

Pöydällä ne kukkivat kilpaa tulppaanien kanssa aurinkoisen oransseina.

Mieskin vannoo näiden nimeen sekä saunanpesää että takkaa sytytettäessä. Yhdellä ruusulla sytyttää tulipesän ilman tuohta tai paperia, ja näitä voi pitää kätevästi esillä kauniina koristeina. Eikä tarvitse enää rontata kananmunakennoja pahvikeräykseen. Anna on tehnyt selkeät kuvalliset ohjeet sytykeruusujen tekemiseen, joten näiden tekemisestä kiinnostuneiden sopii klikata itsensä sinne.

On meillä sentään eläviäkin kukkia, mutta kaikista iloisimmaksi tulin tänään postissa saapuneesta mustasta kaunottaresta. Tämän satiinikukalla kaunistetun hiuspannan voitin Annikin arpajaisissa. Looooove it!

Herttakin sai hetkeksi kaulaansa väreihinsä sopivan kukkasen ja keimaili kameralle kuin paraskin señorita. Ei passaa laittaa Hertalle kukkaa lenkin ajaksi, ettei kulmakunnan uroot aivan mene sekaisin tästä pikku koketista. ;)

It is still winter and cold and everything, but I feel spring coming already. Maybe it has got something to do with all the flowers surrounding me at home: I tried out making fabric flowers and sort of became addicted to it... Now I have a great big pile of them, and I don't want to stop! Thank goodness they are cheap to make, and they can be worn in various ways and outfits. I'm not seriously going to accessorize Hertta with them, but she looks really cute in her matching flower, doesn't she. A flirtatious little señorita. :)

Olennaisen jäljillä

2010-01-25T19:45:00.001+02:00

Uskomatonta, täällä on jotain neulottua (!) ja jopa valmista (!!) näytettävää! Tyytyväisyys on luettavissa myös tomerasta asennosta: "Mahtavaa, se on viimeinkin valmis! Mihinkäs sitä sitten ryhtyis?"

malli/pattern: Plain and Simple by Veera Välimäki
koko/size: L
lanka/yarn: King Cole Merino Blend 4 Ply, n. 400 gr.
puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
muokkauksista tarkemmin Ravelryssä/more about the modifications in Ravelry

Ohje on nimensä mukainen; pelkistetty ja yksinkertainen. Joten pitihän siitä tehdä vähän monimutkaisempi, hööö. :P Suoran vartalo-osan sijaan tein muotojeni mukaiset kavennukset ja levennykset, meikäläisen leveä lantio ja isot rinnat kun kaipaavat välilleen vyötärön korostamista sen piilottamisen sijaan. Tein joitain muitakin pieniä modauksia, mutta niistä lisää Ravelryssä.

Lanka loppui tietysti kesken, mutta pelastus tuli Turun suunnasta, niin että poolokaulus sai sittenkin tarpeeksi pituutta. Simppelit metallinapit hankin Näsilinnankadun Nappipuodista. Se on ihana pieni vanhanajan kauppa, jonne menen aina kuin tarvitsen nappeja, nauhaa tai jotain erikoisempaa ompelutarviketta. Kannatan mielelläni tällaisia pieniä erikoisliikkeitä ja suosittelen samaa muillekin; valikoimaa ja palvelualtiutta löytyy ihan erilailla kuin jostain Eurokankaasta.

Ennakkoon epäilin noiden muotoilemattomien hihojen sopivuutta. Yllätyksekseni mua ei yhtään haittaakaan, että hihan alosa ryttääntyy kainaloon ja näyttää ylähihaa lyhemmältä. Se jotenkin antaa juuri oikean ilmeen puserolle ja vie katseen napituslistaan, eli on olennainen osa mallin ydintä. Tulipa taas opituksi, ettei pidä olla aina niin varma etukäteen, mistä pitää ja mistä ei: sitä voi yllättyä myös positiivisesti.

Päivätyöni keskeisimmässä projektissa on jo hetken ollut meneillään vaihe, joka innostaa ja imee mukaansa aina vain syvemmälle. Maali alkaa hahmottua entistä selkeämmin, ja nuoletkin osuvat tauluun aika nättinä kuviona. Aikaa ja päätä työ kuitenkin vie entistä enemmän. Syksyllä yritin silti mahduttaa kaiken entisenkin puuhailun elämääni, vaikka oikeastaan en olisi jaksanut. Se ei tietenkään ollut hyvä idea, vaan tuloksena oli inhottava riittämättömyyden tunne ja surkeaa räpellystä siellä täällä.

Tajusin, että jotta aika ja puhti riittäisi asioiden tekemiseen kunnolla ja siten, että niistä voi nauttia, on jostain tingittävä. Neulominen on jäänyt valitettavaan paitsioon, mutta sen tuoma tekemisen ilo, rentoutuminen ja onnistumisen tunne ovat asioita, joita kaipaan ja tarvitsen. Siksipä nostankin nyt neulomisen prioriteettilistalla ylemmäs ja heivaan sieltä jotain muuta. Siivoan vaikka (entistäkin) vähemmän. :)

Tämä talvi on niin kaunis, että kun välillä havahdun sitä oikein katsomaan, niin henki melkein salpautuu. Puhallan vain hiljaa huurua ulos ja katselen pehmeän huurteista maisemaa. Jos on ihan hiljaa, sulkee silmät ja keskittyy, niin voi kuulla kevään valmistautuvan heräämään hangen alla. Mutta ollaan vielä hetki ihan hiljaa ja annetaan sen rauhassa kerätä voimia. Ihan hiljaa.

It's unbelievable how beautiful winter we are having here in Finland! The frost covered trees are magical, and the snow dampens all excess noise. I'm loving it. It's also damn cold in here, so this pullover really comes in handy in the office. The pattern has all the essential elements and I really like the outcome. Something grey, soft and warm in the middle of all the wintery whiteness is just what I needed.

Bubbleroy - ohje/pattern

2010-01-04T15:25:00.003+02:00

Bubbleroyn ohje on nyt saatavilla, vaikka ohjeen sarjoituksessa ja hiomisessa hieman kestikin. Suurkiitos Jatalle ja Andralle, jotka vaivojaan säästämättä kampasivat ohjeesta virheitä omia versioitaan neuloessaan! Ohje on myynnissä Ravelryssä, ja ilman Ravelry-tunnuksiakin sen voi ostaa sivupalkin "buy now" -kuvaketta klikkaamalla.

Yleistä ohjeesta: Liivi neulotaan pyörönä kainaloihin asti ja olkapäät silmukoidaan yhteen, niin että yhtäkään saumaa ei tarvitse ommella. Bubbleroyn takapääntien voi neuloa joko perinteisesti suljettuna tai sitten hieman erikoisempana aukollisena versiona. Ohje sisältää molemmat vaihtoehdot.

Kieli: Ohje on saatavilla sekä suomeksi että englanniksi, ohjeen ostaessasi saat automaattisesti molemmat versiot.

Mitoitus: Ohje on mitoitettu tuumissa myös suomenkielisessä versiossa. Kannattaa siis käyttää mittanauhan tuumapuolta senttimetrien sijaan, niin ei tarvitse alkaa muunnella tuumia senteiksi päässään. :)

Koot: Bubbleroyn ohjeessa on reilusti kokoja: se on sarjoitettu rinnanympäryksille 32", 34", 36", 38", 40", 42", 44" ja 46".

Neuletiheys: 28 s/40 krs=10 cm

Langanmenekki: 150-400 grammaa riippuen koosta, käytetystä langasta ja tekeekö liiviin selkäaukon vai ei.

Lankaideoita: Käytettäväksi sopii mikä tahansa lanka, jolla saavutetaan toivottu neuletiheys. Suosittelen kuitenkin valitsemaan hieman joustavan langan, jotta pallokuvio erottuu parhaiten ja neulepinta pysyy napakkana. Villa- ja villasekoitelangat sekä muut hieman joustavat neulelangat toimivat hyvin. Joustamaton puuvillalanka todennäköisesti antaa sen verran periksi käytössä, niin että neulepinta näyttää pallojen sijasta neliöiltä. Testineulojat ovat käyttäneet Bubbleroyssa seuraavia lankoja: Katia cotton Comfort, Ohut Pirkkalanka, Katia Merino Baby, King Cole Merino Blend.

Bubbleroy vest pattern is finally available and can be purchased in Ravelry or via the link in the sidebar.

About the pattern: The vest is knitted in circle until the armholes and the shoulders are grafted together to avoid any seaming. You can choose between two options for the back neckline: the first one leaves an opening in the upper back and the other one is a traditional closed neckline. The pattern has instructions for both alternatives.

Language: The pattern is available in English and Finnish.

Sizing: The pattern has sizes for bust ciurcumference 32", 34", 36", 38", 40", 42", 44" ja 46".

Gauge: 28 sts/40 rows = 4"

Yardage: 600-1300 yards depending on the chosen size, yarn, and whether you are making the vest with an opening in the upper back or a closed one.

Yarn ideas: The appearance of the bubble pattern depends also on the elasticity of the yarn. Non-elastic cotton yarn will more likely give up to the stitches and make the bubbles look more like squares. The recommendation is to use wool or wool blend yarn or other elastic yarn, for example these used by the test knitters: Katia cotton Comfort, Ohut Pirkkalanka, Katia Merino Baby, King Cole Merino Blend.

Viimehetken lahjavinkkejä

2009-12-18T10:52:00.001+02:00

Jos vielä pohdit, mitä antaa joululahjaksi rakkaallesi, ystävällesi tai itsellesi, niin poikkeapa pieneen korupuotiini. Nyt on taas saatavilla muun muassa paljon kysyttyjä lusikkarannekoruja ja Lumme-riipuksia. Joulutarjouksena kaikki tilaukset toimitetaan vain yhden tuotteen toimituskuluilla, eli nyt kannattaa klikkailla ostoskoriin useampikin koru... :) Itella lupailee, että maanantaina lähetetyt kirjeet ehtivät perille jouluksi, joten lahjaksi aiotut korut kannattaa tilata ja maksaa viimeistään sunnuntaina 20.12.2009.

Tässä muutamia maistiaisia tämänhetkisestä valikoimasta:

Hopealusikan varresta, vihreistä makeanvedenhelmistä ja sterling-hopeasta tehty Metso-rannekoru.

Rannekoru hopealusikan varresta, sammalakaattihelmistä ja sterling-hopeasta.

Kullanhohtoinen Lumme-riipus on tehty kullatusta hopealusikasta ja valkeista makeanvedenhelmistä.

Kullattuja Lumme-riipuksia on saatavilla myös kullanväristen helmien kanssa.

Viileän mintunsävyisistä makeanvedenhelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta tehtyä rannekorua koristaa herkkä organzarusetti. Saatavilla myös saman sarjan kaulakoru ja korvakorut.

Hohtavan pakkaslumen sävyjä toistava Lempi-kaulakoru on tehty koruvaijeriin pujotetuista harmaanvalkeista lumikvartsihelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta. Sydämenmuotoinen mattapintaiseksi harjattu riipuslukko on valmistettu hopealusikan lusikkapesästä ja varresta.

Hopeinen valkeita helmiä helkyttävä pieni Lumme-solki sopii vaikka pitsihuivin pidikkeeksi, vink vink. :)

If you are still thinking of what to give your friends, loved-ones or yourself for Christmas go visit my little jewelry shop. All orders placed before Christmas will be delivered with only one product's shipping cost, so now it pays to by more than one product. I cannot guarantee, that the orders will make their way every where in the world by Christmas, but why not start the new year with gifts! :)

Pretty in pink

2009-12-14T21:21:00.003+02:00

Talvi tuli, ihanaa! Lumi ja pakkanen ovat todellakin tervetulleita myös Hertan mielestä. Hertta kun inhoaa märkiä rapakelejä, jolloin neiti suostuu vastentahtoisesti teputtamaan juuri ja juuri korttelin ympäri. Jos sitäkään. Ymmärtäähän sen, että kun kuono on noin kymmenen sentin etäisyydellä maasta ja korvat vielä lähempänä, niin tassujen lätäköistä roiskima vesi ei ole ehkä kaikkein kivointa.

Ohutkarvainen ystävämme kuitenkin tarvitsee pakkasilla kunnon toppatakin, ihan niin kuin me ihmisetkin. Tänä talvena Hertta keimailee reviirinsä urhoille vaaleanpunaisessa skottiruudussa. Tyylikäs pitää aina olla, oli kuinka kylmä tahansa. :)

Malli on Hertan mittojen mukaan tehty, eli istuu hyvin eikä haittaa liikkumista. Päällikangas on villaa, vuorina ruskeaa fleeceä ja välissä paksua vanua. Tikkasin vanun ja kiinni fleeceen siten, että takki muotoutui samalla Hertan vartaloa myötäilemään. Samalla siitä tuli jämäkämpi, eivätkä kankaat elä liikaa toisiaan vasten. Reunat kanttasin satiinivinonauhalla, kiinnitys tapahtuu toiselta sivuilta nappien avulla.

Näkyvyydestä on huolehdittu ompelemalla heijastinnauhaa satiininauhan viereen sekä pujottamalla lisää heijastinnauhaa sivuille ja keskiselkään ruutukuosin mukaisesti. Ei pistä liikaa silmään kankaan kustannuksella, mutta näkyy loistavasti pimeässä. Turvallisuus talven pimeillä lenkkipoluilla on tärkeä juttu.

Kangaskaupassa oli pakko vetää vähän överiksi, koska silmiin sattui osumaan just villakankaaseen sopivaa tekoturkista. Ja kun Hertalla ei sitä omaa lämmittävää karvaa ole, niin...

Öhh, myönnettäköön, että tää irtokaulus on ehkä vähän liikaa. :D Enää puuttuis pinkit strassikoristeet ja timanttikaulapanta. Olkoonkin, että tuo oikeasti suojaisi niskaa ja kaulaa pahimmilla pakkasilla, mä en silti ehkä voi nöyryyttää Herttaa tuolla karvarenkaalla tän enempää. Söpöhän se on, mutta kun mä lähden siitä, että koira puetaan vain jos on pakko, ja silloinkin käytännöllisyys ennen kaikkea.

"Ei kai mun oo pakko pitää tätä, eihän?!"

Kauluksen poistuttua kauan ympäriltä Hertta hyväksyi uuden takin mukisematta ja kiitää se päällään lumella kuin saukko vedessä. Välillä lunta on tietty pakko myös haistaa ja siinä samalla vähän maistaakin. :)

I made Hertta a new thicker and warmer winter coat right in time for the cold winter weathers (it's now -15 Celsius degrees where we live). There's nothing wrong in looking chic while keeping warm, but you have to draw the line somewhere. Even though the fake fur collar looks cute on her I don't think I can make her wear it for real. In my opinion dog wear needs to be first and foremost practical, and the collar is just a little overboard with the cuteness. Main thing is that Hertta likes her new coat and it keeps her warm during our winter walks through the snowy winter wonderland.

Kotona

2009-11-28T00:19:00.002+02:00

Rakastan vanhaa taloamme. Tänne minut on tuotu synnytyslaitokselta jouluna 1980, ja siitä lähtien se on ollut sydämeni koti. Paikka, jossa olen kokonainen ja perillä. Täältä ei ole kiire minnekään.

Rakastan kotimme levollista tunnelmaa, pinkopahvien kätkemien pystyhirsiseinien jykevyyttä, raakalaudasta tehtyä aulan geometristä kattokuviota...

...vanhoja talonkirjoja, jotka kertovat talon nähneen mitä erilaisempia persoonia yli 70-vuotisen olemassaolonsa aikana...

...jopa kellarin betonilattian poikki kipittäville hämähäkeille moikkaan iloisesti. Niin kauan kuin ne viihtyvät meillä tiedämme, että kotimme kosteusarvot ovat kurissa.

Rakkaaseen vanhaan taloomme kuuluu kuitenkin olennaisesti yksi asia, joka tuo pienen särön täydellisyyteen. Talven lähetessä vanhojen ikkunoiden pielistä vetää ja lattiat ovat kylmiä. Hrr.

Toisaalta viileys mahdollistaa myös elämän pienistä iloista nauttimisen: aina on hyvä syy sytyttää takkaan tuli, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä lämpimään huopaan siemailemaan kuumaa juomaa. Eikä lämpimiä sisätossuja ole koskaan liikaa.

malli/pattern: En pointe by Ilu
lanka/yarn: nimetön norjalainen 100 % villalanka/anonymous Norwegian 100 % wool yarn, 100 gr.
puikot/needles: 6,5 mm
Ravelry

Hahtuvalangasta neulomani Amy Marsh -tossut ovat kuluneet pohjasta puhki, tai siis oikeastaan pohjia ei enää ole laisinkaan (seuraaviin hahtuvatöppösiin laitan kyllä nahkapohjat...) Oli siis tarvetta uusille helposti jalkaan sujautettaville tossukoille, ja päätin huovuttaa itselleni sellaiset. Ilun En pointe -ohje oli helppo valinta Ravelryssä näkemieni muiden kauniiden tuotosten perusteella. Lankani vain oli niin paljon paksumpaa, että pääsin huomattavan helpolla: otin silmukkamäärät vauvakoosta ja pituusmitat omien jalkojeni mukaan.

Konepesun jälkeen pääsin herkullisimpaan osioon, eli koristeluun. Tarkoitus oli kirjailla molemmat tossunkärjet kiekuroita täyteen, mutta arvioin langan riittävyyden rutkasti yläkanttiin. Metri liukuvärjättyä muliinilankaa riitti kyllä yhden tossun kirjomiseen, mutta vain nipinnapin sain jämistä neulattua tuon pienen kiehkuran toiseen tossuun. Ja oikeastaan tykkäänkin tuosta vaatimattomammasta enemmän. :) Lopuksi sirottelin päälle sekalaisia vaaleanpunaisia nappeja. Noh, ei nää nyt niin nätit ole kuin haaveilin. Paksumpi lanka teki huovutuspinnasta melkosta mykysoppaa. Mutta tavoite on kyllä saavutettu; voin nauttia viileistä illoista vanhassa talossamme jalat lämpiminä.

I love the old house we live in, but in the winter the floors are drafty and cold. I needed new slippers to keep my feet warm after my Amy Marshes' sole wore out . These En pointe slippers were fun to knit, and using thicker yarn allowed me to make the slippers with the sts count for the baby size, which made this also a very quick project.

The outcome isn’t as pretty as I had hoped for because the thicker yarn didn't felt very smoothly. The slippers look quite clumsy and rough but at least they keep my feet from freezing.

Vinkkejä vauvaneuleita varten

2009-11-18T18:41:00.006+02:00

EDIT: LISTAA PÄIVITETTY 19.11.2009

Sain aivan mielettömästi hyviä vinkkejä ja neuvoja vastauksena edellisen postauksen pohdintoihini (mitä kannattaa ja mitä ei kannata neuloa vauvalle), kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille! Koska on varmasti muitakin vauvaneuleiden noviiseja, joita nämä asiat kiinnostavat, niin kokoan tähän listan kommenteissa esiin nousseista huomionarvoisista seikoista. Lisää huomioitavia juttuja voi edelleen kirjoitella kommenttiboksiin, ja päivitän listaa sitten niiden mukaisesti.

(Kuva 1960-luvun vauvaneuleohjelehtisestä. Ilmeestä päätellen asu ei ole pikku seilorin mieleen.)

NÄMÄ KANNATTAA UNOHTAA, KUN SUUNNITTELET NEULOVASI VAUVALLE:

huput (myttääntyvät niskaan, ei juuri todellista käyttöä) TOSIN huput voivat olla hyvinkin käytännöllisiä, ainakin ulkona käytettävissä vaatteissa ja jos huppu on sopivan kokoinen! Tämä on selkeästi makuasia. :)
käsinpesua vaativat langat (ainakin pukluherkillä alueilla)
tossut (eivät pysy jalassa)
ohuet nirunarut solmimisnauhoina (voivat hiertää)
paksut neuleet (kuumia, tönkköjä)
poolokaulukset (vauvoilla ei juuri ole kaulaa)

HYVIÄ JA KÄYTÄNNÖLLISIÄ VAUVANEULEITA

villahaalarit (riittävän pitkälle haaroihin ulottuvalla napituksella/vetoketjulla, pitkillä resorihihoilla ja -lahkeilla, jotta on kasvunvaraa)
villatakit
kietaisupaidat ja -nutut (ei liian isoa kaula-aukkoa, tai ainakin olalle kunnon napitus ettei ole liian väljä)
villaiset potkuhousut
villahousut (mieluummin kapealahkeiset, ettei tuule sisään lahkeesta)
villasukat, joissa on pitkä ja napakka varsi (etenkin kantoliinaa käytettäessä jopa reisipituiset sukat tulevat tarpeeseen)
tyttövauvoilla liivimekot; niitä voi myöhemmin käyttää tunikana
ohuet neuleet, jotka mahdollistavat kerrospukemisen
viltit ja peitot
kypärälakki pitkällä kauluriosalla
kauluri
tumput (ilman peukkuja)
hahtuvasta neulottu ja huovutettu paksu peitto patjansuojaksi muovitetun froteen sijaan

MUUTA HUOMIOITAVAA VAUVALLE NEULOTTAESSA:

pään yli pujotettavat paidat eivät kätevimpitä ihan pienillä
nappien paikat ja määrä (mieluiten olkapäällä, ei liikaa)
vetoketjut kätevämpiä pukijan kannalta kuin napit
vetoketju voi olla kätevä sijoitettuna selkäpuolelle
materiaalina villa on paras, mutta materiaali kannattaa valita vauvakohtaisesti (vauva voi olla palelija --> villaa tai kuumaverikkö --> bambu, puuvilla)
konepestävät langat ehdottomasti ykkösvaihtoehto
käsinpestäviä lankoja voi käyttää vaatekappaleisiin, jotka eivät ole pahimmalla puklusektorilla ja joita ei tarvitse pestä usein (esim. lakit, sukat, lapaset)
kietaisumalleihin ei liian leveitä ja isoja päänteitä
pitkät helmat paidoissa ja korkea vyötärö housuissa (selkä pysyy peitossa kovemmassakin menossa)
kestovaippailuun hahtuvavillahousuja lyhyinä ja pitkinä
haalarissa voi olla mukana sukat ja hanskat kiinnitettyinä, niin ovat aina kätevästi mukana eivätkä huku
hattuihin korvaläpät (kesähatuissa ei välttämättömiä)
ei liian monia pipoja
vauvan yksilöllinen päänmuoto vaikuttaa paljon esim. kypärämyssyn sopivuuteen.
vauvoilla ei juuri ole kaulaa eikä hartioita
joustavuus
riittävän väljiä muttei liian löysiä vaatteita
pitkät hihat ja lahkeet pidentävät käyttöikää
värivalinnassa kannattaa muistaa pukluherkät kohdat ja käyttää niissä voimakkaita värejä, ettei puklut värjää niitä heti
värivalinnassa kannattaa kuunnella vauvan vanhempia, jotta neuleet eivät jäisi käyttämättä erilaisten värimieltymysten vuoksi

Kaikesta tätä huolimatta on hyvä muistaa, ettei kaikkien vauvaneuleiden tarvitse olla käytännöllisiä: söpöily on sallittua, ja onko sillä oikeasti väliä, vaikka jotain juhlavaatetta käytettäisiin vain kerran. Jos neuleesta tulee vauvalle, sen vanhemmille tai vaikkapa sen tekijälle hyvä mieli, niin eikös se ole sitten ihan perusteltu syy! :)

Myös Yarnpirate on listannut muutamia hyviä pointteja vauvaneuleisiin liittyen omakohtaisten kokemusten perusteella (Inalle kiitos linkkivinkistä).

Tädintekijä

2009-11-16T20:32:00.000+02:00

On kivaa kun on sisko. Sen kanssa on elämänmittainen yhteinen historia, se tuntee minut perinpohjin ja ymmärtää, miksi joskus tinttaroin ja käyttäydyn tyhmästi. Ja antaa palautetta sen mukaisesti. Siltä saa myös tukea ja neuvoja, eikä se koskaan käännä selkäänsä. On myös mahtavaa, että siskon kautta voi saada toisenkin tittelin: isosiskoni nimittäin teki minusta tädin kolme viikkoa sitten. Nyt mulla on uusi sukulainen, jossa on jotain samaa kuin minussa. On mahtavaa päästä seuraamaan, mitä yhteisiä rakennuspalikoita meissä on, ja miten pieni ihminen niiden avulla rakentaa elämäänsä.

malli/pattern: Otto by Ysolda Teague
lanka/yarn: Dalegarn Baby Ull ~50 g.
puikot/needles: 2,0 mm

Perheemme uuden sukupolven edustaja sai heti ensitapaamisella tuta, että täti on niitä käsityöihmisiä, joilta voi odottaa pehmeitä paketteja joka joulu ja synttärinäkin. Vaikka muutaman vuoden päästä pikkukundi saattaakin buuata niille, niin ainakin nämä ekat lahjomukset saivat positiivisen vastaanoton.

Nallea on tuijoteltu miettiväinen ryppy kulmien välissä hyvinkin pitkiä aikoja. Ehkä meneillään on filosofisia pohdintoja rusettikaulaisen karhuherran kanssa tai sitten sitkeä tuijotuskilpailu, jonka tavoitteena on häätää ylimääräinen heppu pois pinnasängystä, kuka tietää. Kiinnostava kaveri kuitenkin on löytynyt, ja kohta sitä ehkä myös halitaan ja maistellaan tuijottelun lisäksi.

malli/pattern: Cabled Flying Helmet by Sublime Yarn
lanka/yarn: Debbie Bliss Baby Cashmerino, ~50 g.
puikot/needles: 3,0 mm & 3,5 mm
Ravelry

Lentäjänlakki testattiin myös heti kolmen päivän iässä, ja sekin sai hyväksymisen sekä vauvalta että vanhemmilta. Täti on yrittänyt hillitä itseään, ettei hukuttaisi sukulaispoikaa heti kättelyssä tossuihin, sukkiin ja slipovereihin (tuore mummi on toistaiseksi menestyksekkäästi hoitanut tämän osuuden). Mutta koska nämä ensimmäiset pienet neulelahjat saivat positiivisen vastaanoton, on täti-ihmisen sormia alkanut joulun lähetessä syyhyttää entistä enemmän.

(haukotus)

Vielä kun tietäisi, mikä on vauvan (ja vanhempien) kannalta hyödyllistä ja mikä ei. Nämäkin jutut ovat varmasti yksilöllisiä; se mikä on yhdelle tarpeen ei jonkun muun mielestä ole ollenkaan olennaista. Mutta jos vain viitsitte, niin auttakaa yksinkertaista tätiä kertomalla, mitä neuleita teidän mielestänne vauvalle ei ainakaan kannata tehdä ja miksi. Joukossa varmaan on eriäviä mielipiteitä, mutta jos sieltä nousee yksi juttu yli muiden, niin ainakin voin sitten perustellusti viivata sen pois listalta ja käyttää aikaa johonkin järkevämpään projektiin. Kiitos jo etukäteen, sanoo tätimaailman tulokas (sekä siskonpoika ja sen vanhemmat, jotka säästyvät turhakkeilta).

Ihana. Rakas. Tädin kulta.

My big sister gave birth to a sweet baby boy a few weeks ago and I am proud to call my self auntie! The new relative got two little knitted gifts, which were received with thanks. The toy bear has proven to be very interesting target of serious observation. Going to be knitting lots and lots of stuff to my lovely nephew in the future. He can expect many soft gifts for Christmas, the poor little thing! :)

The underdog

2009-10-26T11:26:00.003+02:00

Mä en aina jaksa olla erityisen tarkka käyttämieni lankojen materiaalista, vaan suhtaudun aika rennosti ja huolettomasti materiaalivalintoihin. Jos lanka on upean väristä, vaikuttaa noin suunnilleen sopivan aiottuun käyttötarkoitukseen ja hinta on kohdallaan, niin kiikutan huoletta kassalle vaikka 100-prosenttista akryylilankaa. Esim. jos langan väri mätsää silmien kanssa, niin onhan sitä toki ostettava. :D

Ymmärrän kumminkin, että materiaalin ominaisuudet vaikuttavat neuleen käyttäytymiseen ja käyttökelpoisuuteen: Luna Moth -huivia en ole käyttänyt oikeastaan yhtään, koska se ei kerta kaikkiaan pysy "auki", vaan akryylilanka vetää itsensä takaisin syrttyyn heti pingotuksen jälkeen. Toisinkin voi käydä, nimittäin akryylilangasta tyköistuvaksi neulottu vaate saattaakin pesussa rentoutua liiankin kanssa ja venyä kolme kokoa isommaksi. Ei kiva, etenkin jos on nähnyt paljon vaivaa työn eteen. Akryyliä moititaan myös hiostavaksi ja kylmäksi neulemateriaaliksi, joten sen ei pitäisi toimia lämmittäviksi aioituissa neuleissa. Kovin ympäristöystävällistäkään sen valmistus ei liene, ja kierrätettävyyden kanssakin on niin ja näin, kun neulepinta menee niin helposti nypyille.

Mutta onhan akryylilangassa hyvätkin puolensa. Se on halpaa eikä se kutita. Jaa. Siinäpä ne tais sitten ollakin. :P

Joka tapauksessa, Rumasta ankanpoikasesta eli siis Princess Capeletista jäänyt kerä herkullisen vihreää akryylilankaa piti käyttää johonkin. No kun se ei kerran kutita ja on pehmoista, niin myssyksihän minä sen väänsin.

malli/pattern: Fern Glade by Megan Marshall, Knitty
koko/size: slouchy
lanka/yarn: Schachenmayr nomotta Apollo
puikot/needles: 3,0 mm & 4,0 mm
Ravelry

Ja ihan hyvin kuulkaa toimii muovilanka tässä: venähti just sopivan löysäksi, niin että tästä tuli kunnon myssy, mutta toisaalta pitää pitsikuvion ryhdikkäänä, niin että saniaisenlehdet on hieman koholla helmineuleesta. Ja on jopa lämmin. Eikä hiosta (ainakaan ulkona, ja koska en kaipaa päähineitä sisällä niin muulla ei ole väliä).

BTW, akryylistä: Mun Princess Capelet on osoittautunut käytössä hyvin lämpimäksi ja hiostamattomaksi, ja se pitää yläkropan lämpötilan just oikeana istumatyössä. Myssykuvien vihreä huivikin on akryylilankaa (Novita Helen), ja se on lämmin eikä ole yli kolmen vuoden ahkerassa käytössä nyppyyntynyt yhtään. Että kyl se akryyli johonkin kelpaa, vaikka sitä usein pahasti parjataankin! :)

Acrylic yarns are often panned by knitters because they are said to make you sweaty instead of warm, the material isn't too environmental friendly nor is its wear resistance good. However, I've found my Princess Capelet made of acrylic yarn to perform very well in all these categories (well, except the ecology), and thus felt quite fine knitting the one leftover skein into a beret. Love the colour, and it's actually quite warm. And it doesn't itch at all. So in your face, material snobs turning up their noses at acrylic yarns; there's something good in every material! :)

Bubbleroy

2009-10-18T12:48:00.001+03:00

Malli/pattern: Bubbleroy
Koko/size: 40"
Lanka/yarn: Katia Cotton Comfort, 280 g.
Puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
In Ravelry

Kun jokin asia onnistuu yli odotusten ja lopputulos on jokseenkin täydellinen, niin siitä kannattaa todellakin nauttia. Täydellisyyttä kun ei useinkaan pysty toistamaan aivan samassa muodossa, vaan jotain jää aina puuttumaan. Minä kuitenkin väitän, että salama voi iskeä useamminkin samaan paikkaan; sille pitää vain antaa tarkat koordinaatit. Kirjoitin nimittäin täydellisen sliparini ohjeen muistilappusista selkokielelle, neuloin ohjeen testimielessä läpi ja jäin suu auki ihmettelemään lopputulosta: tää kun on parempi kuin perfetta!!!

Ei kiristä, ei lötkötä vaan myötäilee sulavasti vartalon ääriviivoja. Pallotkin erottuvat nyt tosi paljon selkeämmin kuin ekassa versiossa, kiitos loistavan langan ja valkoisen värin. Lanka on Biketexin sponssaamaa Katia Cotton Comfortia, jota Andra mulle ystävällisesti toimitti. Puuvillalanka jousto-ominaisuuksilla höystettynä sopii slipariin loistavasti: Cotton Comfortin neulepinta on sopivan napakkaa ja tiivistä, mutta elastaanin ansiosta se ei anna periksi ja väsähdä tavallisten puuvillalankojen tapaan. Siksipä mallineuleen pallotkin erottuvat loistavasti. Niin ja myös ne pienet neliöt, jos ne osuvat edelleen jonkun silmään palloja selvemmin. :)

Kirjoittelin siis sliparille ohjeen ja sarjoitin sen kahdeksaan eri kokoon (rinnanympärys 32"-46"). Ensikertalaisena kokosarjoittajana hommaa oli ihan tarpeeksi, ja laiskuus meinas välillä iskeä. Nyt joku varmaankin kertoo mulle, mistä löytyisi neuleohjeen automaattisesti eri kokoihin sarjoittava ohjelma, jota käyttämällä olisin selvinnyt hommasta hetkessä... :P

Sliparissa on kaksi vaihtoehtoista takapääntietä; aukollinen ja perinteinen ylös asti suljettu vaihtoehto. Tämän toisen versioni neuloin aukottomana, koska tällä kertaa ei tarvinnut pelätä langan loppumista kesken kaiken. Neuleohje antaa neuvot molempien vaihtoehtojen toteuttamiseen. Sliparin ohje on parhaillaan testineulonnassa ja tulee kaikkien saataville heti-kohta-pian eli kunhan testaajat saavat hommansa päätökseen. Mä saan siis nauttia täydellisyydestä vielä pienen hetken verran yksinoikeudella...

Remember the woollen slipover with bubble pattern I claimed to be perfect? Well, it turns out that there is a level beyond perfect, because this version of the same slipover is even better than the one I finished in April! The yarn, Katia Cotton Comfort, compliments the bubble pattern and makes the slipover really comfortable to wear. I wrote the pattern down and will make it available for everyone after it has been test knitted. So for a little while I may enjoy my perfect-and-beyond slipover exclusively. :)

Kuningatar ja perintöprinsessat

2009-09-22T13:21:00.005+03:00

Wau, kylläpä niitä kommentteja tulikin! Kiitos kaikille kauniista sanoista, oli ihanaa lukea kommenttejanne ja kuulla, mitkä korut kiehtovat eniten. Päätin suosiolla jättää kommentteihin vastaamisen omassa blogissani ja piipahtaa sen sijaan vastavierailuilla. Joukosta on jo nyt löytynyt ihan uusia tuttavuuksia ja blogeja, joiden arkistoihin upposin pitkäksi aikaa. Suokaa siis anteeksi, etten ihan vielä ole ehtinyt kaikille vastaamaan, tulossa ollaan kuitenkin! :)

Kaikille rannekoruista kiinnostuneille tiedoksi, että edellisen postaukset korut olivat kyllä kaikki myynnissä Etsyssä, mutta rannekorut kuitenkin klikkailtiin ostoskoriin huimaa tahtia. Tällä hetkellä niistä on vapaana ainoastaan se kaikkein pelkistetyin valkeilla helmillä varustettu yksilö. Ei kuitenkaan huolta, rannekoruja tulee myyntiin Etsy-puotiini myös jatkossa. :)

Sitten varsinaiseen asiaan eli arvonnan tuloksiin. Suuren osanottajamäärän vuoksi palkintoja on yhden sijasta kolme, ja niiden voittajat valikoituivat satunnaislukugeneraattorilla. Kuvan palkintohopeakasasta riittää siis iloa useammallekin onnekkaalle. :)

Toinen ja kolmas palkinto eli perintöprinsessat ovat lähes identtisiä riipuksia. Molemmissa on suuri ja pieni vuorikristallihelmi sekä valkoinen makeanvedenhelmi taottuun hopearenkaaseen ripustettuna. Riipusta täydentää vanhan palkintohopealusikan varresta muotoiltu riipus, joka osoittaa palkintosijan numeron. Ja sitten sitä rumpujen pärinää, vai pitäisikö sen sittenkin olla hopeatiukujen helinää.... :)

Kolmas palkinto lähtee JennaE:lle asuntovelallisen opiskelijan arkea ilahduttamaan. ;)

Kakkossija osui niin ikään opiskelijaneitoselle: toivottavasti Silly Licksin Terhi saa tästä potkua gradun tekemiseen! :)

Ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin ja suurin palkinto, itse kuningatar: hopealusikanvarresta, tummista makeanvedenhelminugeteista ja sterling-hopeasta tehty rannekoru. Lusikka on aikanaan annettu palkintona urheilukisan voittajalle, joten ruusun takana on kaiverrus "1 P Jouk TP 20 v. 1.11.58" Tämä onkin siis oikeastaan kaksinkertainen ykköspalkinto. :)

Rannerenkaan uusi omistaja on Merja, joka toivottavasti pitää myös tämän mallisista ruusuista. :)

Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! JennaE, Terhi ja Merja; laittakaahan osoitetietonne sähköpostitse, niin saan palkintonne matkaan.

Seuraavaksi tässä blogissa onkin sitten vuorossa vähän pehmeämmän aiheisia postauksia metallinkiillon sijaan. Ehkä jopa jotain valmista neulettakin pitkästä aikaa, jos saan päälle kunnon loppukirin. Pitääkin tästä mennä venyttelemään neulontalihaksia, heippa! :)

The prices of the blog raffle went to JennaE, Terhi and Merja. Thanks for all lovely comments!

Kiitos ja kippis!

2009-09-02T22:48:00.005+03:00

Olis taas aika vilauttaa korupajan tuotoksia. Juu juu, tiedetään, että Etsy-putiikki on ollut viime ajat melko tyhjänä. Sitäkin enemmän on hopeaa ja helmiä virrannut kesän mittaan Minguun, Tampereen taidemuseoon ja erilaisiin tilaustöihin. Nyt alkaa olla materiaalista huutava pula, niin että kaikki ylimääräisistä hopealusikoista eroon haluavat ilmoittautukoot niin tehdään kauppaa!(sisainen.villapaita (a) netti.fi)

Nyt kuitenkin ehdin vihdoin täydentää myös Etsy-putiikin tarjontaa. Lumme-perheessä on uusia tulokkaita, kun sain viimeinkin hopeisia rintakorumekanismeja. Saman tien syntyi pieni parvi Lumme-rintakoruja, joista suurin on omaan käyttööni, sillä sen hopeapitoisuus on 813, eikä tuolle pitoisuudelle enää myönnetä leimoja. Koska korussa on hopeaa yli 10 grammaa, siinä pitää olla nimi- ja pitoisuusleimat jos sen aikoo myydä. Siispä voin itsekkäästi pitää tämän itselläni ja annoin sen identtisen kaksosen Jatalle opintojenaloittamislahjana. Meillä kun on muutenkin joissain asioissa pelottavan samanlainen maku, niin että ihan hyvin voidaan olla samiksia tässäkin. :P

Pienemmät rintakorut sen sijaan ovat myynnissä Etsyssä, myös tämä musta Lumme. Lusikkapesä kun vinksahti jo sahausvaiheessa epämuodoksi, ja juottaessa onnistuin vahingossa skrymppaamaan pintaa rutuille. Upsistakeikkaa ja ohoh. :P No, koska siitä ei olisi saanut kiiltävää ja siloista enää millään, niin päätin maksimoida kurjuuden: raaputin, taoin ja hioin pintaan lisää muhkuroita ja lopulta patinoin korun mustanpuhuvaksi. Eikös ex-Innon Markokin aina jaarittanut, että korosta sitä, mitä et voi piilottaa? ;)

Viattomien valkeiden helmien sijaan koru sai sydämeensä synkissä sävyissä hohtelevia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä. Korussa on särmää ja synkkyyttä, joka vetoaa minuun kovasti noiden puhtaana hohtavien siskojensa rinnalla. Monesti juuri ne pienet virheet ovatkin kiinnostavimpia yksityiskohtia, myös ihmisessä.

Lusikkakorujen perusmallien lisäksi meikäläisen pajalta ilmestyy välillä myös uniikkeja yksilöitä. Tällä kertaa intouduin tekemään rannekoruja yksittäisistä lusikanvarsista. Korujen muotokieli ja helmien värit on valittu kunkin lusikanvarren aiheen viitoittamina:

Ruusuvartisen lusikan helmet ovat hennon vaaleanpunaisia kuin pienet ruusunnuput...

...ajan patinoima kellokukka-aiheinen varsi sai seurakseen veteenvaletun hopeisen kukan ja sterling-hopeiset korunosat saivat tumman patinoidun pinnan...

...pallo- ja kiehkurakuvioinen varsi täydentyi pyöreillä helmillä ja palloketjulla...

...ja suoralinjainen pelkistetty lusikanvarsi ei muuta tarvinnut kuin valkoisia helmiä hopearenkaiden kehystäminä. En oikein raaskisi luopua näistäkään koruista, mutta kaipa ne oman korulippaan rajatkin joskus tulevat vastaan. Väittävät, ettei kaikkea muka voi pitää itse. Sääli. :)

Koruinnostukseni siis jatkuu, ja kun yrityksen perustamiskustannuksilta ja materiaalikuluilta alkaa jo jäädä jotain ylikin, niin myös verottaja kiittää (41 prosentin verran joka kerta, huoh). Ei tällä siis rikastumaan pääse eikä tuntipalkoillekaan, mutta ainakin voin harrastaa hopeaa ja helmiä hyvillä mielin: ilman yritystä ja sen myyntitoimintaa en voisi toteuttaa ideoitani tässä mittakaavassa hukkumatta koruihin ja laskuihin. Kiitollisena kohotan maljan kaikille teille, jotka korujani hankitte, kehutte ja kannustatte jatkamaan; kippis ja tusina lentosuukkoja jokaiselle!!! <3

Kiitokseksi ja yritykseni tulevaa puolivuotispäivää juhlistaakseni onkin syytä julistaa arvonta, jossa palkintona on, kuinka ollakaan, jotain hopeista. :) Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen 20.9.2009 klo 23.59 mennessä. Sillä välin minä siemailen lasillisen tai pari kuohuvaa ja suloisen vaaleanpunaista juomaa... ;)

Just showcasing some new pieces of jewelry made in my little shop. It's been a real pleasure to make silver jewelry, and turning it into a business last spring has given me more chances to try new techniques, materials and nourish my creativity in every way. To thank all of you who have spurred me on I'm holding a blog raffle. The winner gets (surprise surprise) something silvery... :) You can enter the raffle by leaving a comment to this post by 20.9.2009, before midnight. Meanwhile I'll be enjoying a glass or two of something sparkly and pink... ;)

She's a lady?

2009-08-12T18:33:00.001+03:00

Huh ja hui! Mä oon kaakottanut paikasta toiseen kuin tuli pyrstön alla pari ekaa kesälomaviikkoani. Miten voi ihmisellä olla muka näin kamalasti menoa ja tekemistä ilman että saa aikaiseks juur mitään?! :) Ja mä kun ajattelin, että lomalla mä ehdin neuloa vaikka mitä, kirjoittaa ja testata pari ohjetta valmiiksi ja vääntää kasan korujakin. Ja pöh, hyvä kun oon ehtinyt edes nukkua kaikelta kivanpitämiseltä ja reissaamiselta. Sainpas sentään yhden pitkään jonossa olleen neuleen tehdyksi. Cherry sai mut yrittämään poseerausta 1950-luvun leidien tyyliin, tai ainakin sinne päin. :)

Malli/pattern: Cherry by Anna Bell
Koko/size: 40"
puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm
Lanka/yarn: Finlayson Karoliina, 385 g.
Muokkaukset/modifications: Syvempi kaula-aukko/deeper decolté Ravelry

Poseerausyrityksistä huolimatta mulla taitaa olla ihan vääränmallinen vartalo tälle kauniille vintage-henkiselle neuleelle. 1950-luvun ampiaisvyötärölle tehdyn mallin solmimisnauha kun saa mun keskivartalon näyttämään tasapaksulta pölkyltä ja lyhyet puhvihtavat hihat ei ainakaan ohenna meikäläisen paksuja käsivarsia. Buuu!

Kiinni napitettuna neule saa kaiken lisäksi mut tuntemaan itseni varsinaiseksi tädiksi. Siispä kokeilin, josko ylimpien nappien avaaminen auttais ja vapauttais ikäännyttävästä tätikahleesta. Nääh, ei tuntunut ihan omalta sekään, vaan ehkä jopa enemmän tanttamaiselta. Lisää buuausta.

Loppujen lopuksi päätin heivata mäkeen yritykseni olla ladylike, vaikka ihanainen neule siihen eväät yrittikin antaa, ja leuhottaa menemään takki auki niin kuin mulle on ehkä luonteenomaisempaa. Ja heti tuntui mukavammalta ja vähemmän homeiselta opettajattarelta.

Halusin kuitenkin jättää punaisen satiininauhan vyötärölle samanväristen nappien seuraksi, joten piilotin nauhan päät nurjalle niin ettei ne liehu miten sattuu. Vaikka vaatteet kuulemma tekevät miehen, niin musta ei nähtävästi millään saa Grace Kellyä tai Marilyniä,vaikka kuinka olis asianmukainen neule auttamassa. Paras olla siis ihan vain Vilmana, sen mä ainakin osaan.

I've been having lots of fun during the first two weeks of my summer vacation and hardly any time to knit. I still managed to finish this lovely vintage style cardigan. I was in hopes of trying to look like a 1950s lady when wearing this, but it seems that that'll never happen. My body just isn't built for shrt puffy sleeves or waist bands. I still like this cardigan really much, and luckily found a way to wear it comfortably; only the first button closed and hiding the extra length of satin ribbon on the WS. Guess I'll never be a ladylike as Grace Kelly or Marilyn Monroe, but nevermind; I'm quite hapy being me!

Eple

2009-07-17T13:58:00.000+03:00

Malli/pattern: Whisper by Hanna Fettig, Interweave Knits Spring 2009.
Koko/size: 24"
Lanka/yarn: King Cole Merino Blend 4 ply, 285 g.
Puikot/needles: 1,5 mm, 2,0 mm, 2,5 mm.
Muutokset/modifications: --> Ravelry

Jos oli kesämekon kuvaaminen kaukosäätimellä vaikeaa, niin tän liehukkeen ikuistaminen vasta hankalaa olikin. Whisper on ihan kiva päällä ja luonnossa, mutta sen muodon ja idean järkevä esiintuominen kuvissa oli t-o-d-e-l-l-a hankalaa. Ja hermoillekäypää. Näiden puolivillaisten otosten aikaasaamiseksi tarvittiin kolme eri kuvauskertaa, kaksi kuvaaja sekä kaukosäädin, noin tunti aikaa ja kopallinen kärsivällisyyttä.

Ohjeen suositus oli neuloa ohutta ja laskeutuvaa pitsilankaa isohkoilla puikoilla. Mitäpä minä tein? No tietty otin villalankaa ja pikkuiset puikot ja aloin neuloa sitkeän tiivistä pintaa. Keskellä kesän parhaita helteitä. Hullu. Peltineuleelle kävi onneksi niin kuin toivoinkin; se antautui liotuksessa ja sukeutui ihanan laskeutuvaksi ja sileäksi neulepinnaksi. Mutta ei tätä nyt voi pitää, liian kuuuuuma (onneksi, ihana kesä! :D)

Whisper neulotaan ensin hihasta hihaan siten, että selän keskikohdassa puolet silmukoista kavennetaan pois pienimmillä puikolla ja sitten taas lisätään ne heti takaisin. Taakse tulee siis tuollainen ryhtisauma. Sitten hihakkeen aukon ympäriltä poimitaan tsiljoona silmukkaa ja neulotaan kuolettavan tylsää joustinneuletta muutamia senttejä. Phuuh. Suurin osa joustimen silmukoista päätellään, mutta kainaloiden välisillä silmukoilla jatketaan helman neulomista. Helman reunoissa lisäillään koko ajan silmukoita, jotta eteen saadaan rullaavat liehukkeet.

Neuloin hihoista ja helmasta ohjetta pidemmät. Mä en vain tajunnut helmaa neuloessani, että tietenkin se myös levenee samassa suhteessa enemmän, kun kerran joka toisella kerroksella lisätään silmukoita molemmissa reunoissa. Siispä lankaa kului ihan tyhmästi hukkaan noissa liehukkeissa, jotka rullautuu sisäkkäin kuin simpukankuori.

Voisihan noi härpäkkeet tietty kiinnittää tuohon eteen jollain soljella... Öhh, ei ehkä kuitenkaan. Tarkoituksena kun ei kuitenkaan ole esitellä, että puskureissa löytyy. Miksköhän mä aina päädyn tekemään tällaisia bosat huomion keskipisteeseen nostavia anteliaita neuleita, kun se ei tosiaankaan ole tavoitteena... :)

Ohjeessa hihansuut ja helma neulotaan sileällä ja tavoitteena onkin antaa niiden rullautua hieman. Meikäläisen tiheydellä villalanka spurttasi sisäänpäin aivan liikaa, joten neuloin hihansuihin jälkeen päin sarjan nurjia rivejä. Saman setin tein myös helmaan, muuten neuleen alareuna olis rullannut jonnekin puoleenselkään asti. Nyt pysyy kurissa sekä helma että hihat. Kaikki tekemäni muokkaukset ja poikkeamat ohjeesta löytyvät Ravelrystä.

Meidän pihan omenapuut puskee jo näin isoja raakileita! Mä en halua ajatella syksyä ja omppuja vielä, kun mun kesälomakin on vasta edessä. Ainoa omena joka mulle kelpaa nyt on Röyksoppin Eple. On huippua pitkän ajan jälkeen löytää ihan uudestaan vanha suosikkinsa ja hukuttautua taas sen parhaisiin vanhoihin biiseihin ja hypätä suinpäin uusien kappaleiden syvyyksiin! <3>

This Whisper from this spring's IK was a nasty little cardi to photograph. It was almost impossible to capture the form and idea of the cardigan in pictures, but I hope these pics show the essentials. I made quite a few modifications to the pattern: cast on fewer stiches, added length to sleeves and hem, used different kind of yarn and smaller gauge etc. I wrote down all the mods I made in Ravelry. Apples are already growing fast in our apple trees, but because I don't want to think of fall yet the only apple good enough for me is Röyksopp's Eple. <3>

Taiteilia

2009-07-14T10:19:00.004+03:00

Otsikko on lähinnä itseeni kohdistuvaa ja PMMP:n rytmittämää sarkasmia, koska ei se tee kestään taiteilijaa, että on pari työtä taidemuseon seinien sisällä. Ja mulla on! Tampereen taidemuseon myyntipisteessä on nimittäin saatavilla valikoima Made by Vilma -riipuksia, hihhei!

Siellä niitä mun kättentöitä nyt on nätisti näytillä vitriinissä. Valssia, Metsoa ja Lummetta riipuksina. Ja sitten on vielä yksi erikoisjuttu, riipus sekin.

Taidemuseosta pyydettiin, että suunnittelisin heille oman korumallin, joka liittyisi jollain tavalla taiteeseen. Hmm. Niin. Taiteeseen, joopa joo. Ootas vähän. Hmm?! Inspiraatio antoi odottaa itseään, ja manasin mykiksi menneitä muusiani, jotka eivät innoittaneet mua mihinkään. Ja sitten tajusin, että siinähän se korun idea onkin: muusa, taiteen suojelija ja innoittaja, inspiraation symboli!

Hopealusikan pesistä, hopealangasta ja makeanvedenhelmestä syntyi koru, jonka yhteys nimeensä kaipaa ehkä hieman avaamista. Kiemurainen hopealanka symboloi sitä monesti haparoivaa ja polveilevaa polkua, jota pitkin hento, orastava idea kehittyy lopulliseen muotoonsa eli loistavaksi helmeksi. Hopeinen tausta on kuin muusan siivet, joiden suojassa helmi saa rauhassa kehittyä. Tiedän kyllä, ettei antiikin muusilla ollut siipiä, mutta tämä onkin kuvaannollinen ilmaisu suojaavista siivistä, ei viittaus minkäänlaiseen enkelihahmoon.

Riipus pujotetaan ketjuun tai nauhaan taustalla olevan hopealenkin läpi. Sijoitin lenkin tarkoituksella niin, että koru asettuu hieman ketjua ylemmäs ja ripustuskohta jää piiloon. On jotenkin kivempi, ettei melko kookas koru roiku ketjusta painavan näköisenä, vaan ikään kuin lepää sen päällä nuorallatanssijan tavoin.

Muusa-koruja on saatavilla vain Tampereen taidemuseon myymälästä, missä on myynnissä paljon muutakin mukavaa; pirkanmaalaisten designereiden ja kädentaitajien tuotteita sekä taideaiheisia kirjoja, kortteja ja julisteita. Shoppailun ohessa kannattaa tsekata myös tämänhetkinen taidenäyttely: Marita Liulian Choosing My Religion avaa mielenkiintoisia näkymiä maailman uskontoihin.

P.S. Flickristä blogiin ladattujen kuvien pienentäminen Bloggerissa aiheuttaa sen, että kuvat saattavat näyttää suttuisilta Explorer-selaimessa. Firefoxilla kuvat näkyvät hyvin, mutta Explorer ei pelaa kiltisti yhteen pienentämisen kanssa. Kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan sitä Flickriin parempilaatuisena.

I designed this pendant on request for Tampere Art Museum. They wished that the jewel would relate to art in some way. It took a little while before I alighted on the idea, but from then on it was smooth sailing. The pendant is called Muse, the spirit who inspires the creation of the arts. The curvy silver wire symbolises the often complex journey from a budding idea into a shining pearl that a finished art work becomes. The background made of silver spoons is like wings that give the budding idea shelter to evolve into something spectacular at it's leisure.

Än yy tee nyt... eiku nyt... ei vaan NYT!

2009-07-05T19:46:00.001+03:00

Mä tykkään ottaa mahdollisimman suuren osan blogini kuvista itse, koska silloin saa räpsiä kuvia rauhassa omaan tahtiin ja kokeilla vaikka mitä hullutuksia. Miehellä kun ei välttämättä aina oo käsivällisyyttä napsia yhtä paljon kuvia kuin mun mielestä tarvis. :) Siispä hankin jo melkein vuosi sitten kameraan kaukolaukaisimen. Ihan kamalasti sitä ei oo tullut käytettyä, ja seuraavat kuvat ehkä kertovat miksi...

"Ottaakohan toi kamera tän signaalia vastaan..."

"Entäs tältä etäisyydeltä..?"

"Nonnih, nyt tuli varmaan hyvä kuva!"

"Ottikohan se jo kuvan vai---"

Jep jep, ja nää oli siis aika lailla kärkijoukkoa räpsityistä otoksista. Kaukolaukaisemella otetuissa kuvissa on yks yhteinen piirre, nimittäin huolestuneet naamarypyt ja ihmettelevä ilme. Ne taas johtuu siitä, että mä en koskaan voi olla varma, nappaako kamera kaukosäätimen signaalin, millä viiveellä ja oonko mä ylipäätään kuvassa. Huolettoman luonnolliseen poseeraamiseen ei siis oo meikäläisellä leseitä, ellei kameran takana oo oikea ihminen. Siksipä päätin taas kerran, että screw it, mä vaivaan miestä niin saa ees yhden kunnollisen kuvan mekosta. Niin, ette varmaan noista aiemmista kuvista tajunneet, että mun piti esitellä ompelemaani mekkoa eikä meidän verannan rappuja. :P

Malli/pattern: Eri kaavoista vuosien varrella omien mittojen mukaiseksi muokattu perusmalli, johon nyt lisätty etuhalkiot, umpinainen selkäosa ja niskaa kohti levenevä pääntie. Samaa peruskaavaa käytetty esimerkiksi tässä ruskeassa pellavamekossa ja kaasonpuvussa/cooked up from different sewing patterns over the years, to fit me perfectly. Same basic pattern can be seen e.g. in this brown linen dress and my bridesmaid's dress.
Kangas/fabric: Eurokangas.
Huivi/scarf: Wisp kera pitsireunuksen/Wisp with a touch of lace on the edges.

Ompelin siis tällaisen mansikkamekon, jolla voi huidella menemään vaikka kesähäissä tai rapukekkereissä. Tänä vuonna on yhdet molempia tiedossa, joten eiköhän mekko pääse juhlimaan. Kangas on hauskaa kohopintaista taftintapaista. Pinta ja väri muistuttaa elävästi mansikkaa, ja jos vielä tekis vihreäsakaraisen kauluksen tai huivin niin mä oisin kuin suoraan Elsa Beskowin sadusta. Kun on toi punainen kuontalokin ihan omasta takaa mansikkaa esittämässä. :)

P.S.

Ylen ykkösen Kertomuksia Suomesta -sarjassa kuultiin viime viikolla radiojuttu käsityöblogin pitämisestä otsikolla "Bloggaaja on uuden ajan julkkis". Noh, mä en kyllä allekirjoita tuota otsikkoa ihan pureksimatta, vaikka jonkin verran oon lehdissä joskus ollutkin blogin vuoksi. Jos kiinnostaa kuulla, miltä mun ja Jatan ääni kuulostaa, niin Ylen Areenaan vain kuuntelemaan 26.8.2009 mennessä. Kylläpä oman äänen kuunteleminen on omituista, ja karmeeta kuinka tamperelaisuus kuuluu läpi mun puheesta! :D

I tried to take photos of the dress using the camera's remote control. Yup, it didn't go that well, so I finally asked my husband to take a picture of me in the dress to get at least one decent photo. I sewed this dress from a fabric that reminds me of strawberries because of the tiny white dots on the surface and the delicious red colour. I might wear it to a wedding we're going in a few weeks, or perhaps in a garden party later on this summer.

Poison

2009-06-18T12:20:00.005+03:00

Taas seuraa jatkoa sarjaan "Vilma värjää"*. Tällä kertaa oli 70 prosentin alennuksella ostettujen valkoisten nahkakenkien vuoro joutua koekappaleiksi. Mun kenkäkaapissani sattuu jo olemaan hyvin samantyyliset valkoiset popot, joten oli alusta asti selvää, että tämä uusi pari vaihtaa väriä. Tarkoitus oli muuttaa kengät tummanruskeiksi, koskapa mulla oli ruskeaa nahkamaalia jo entuudestaan.

Tai siis piti olla. Ruskea purnukka oli jossain hukassa, mutta sen sijaan mun käsiin osui siivouskaapin perältä purkki myrkynvihreää nahkamaalia. Aine on ilmeisesti jotain mun äidin yli 25 vuoden takaisia ostoksia, ja muistan sillä värjättyjen tavaroiden järkyttäneen hempeän vaaleanpunaiseen mieltynyttä pikkutyttöä joskus 1980-luvulla:"Eihän prinsessalla voi olla myrkynvihreitä kenkiä ja laukkua, äiti mä tahon pastellivärejä!!!" :D

Sitten seuraa tärkeä huomio: jos alkaa värjätä kenkiä puolenyön aikaan melko väsyneenä ja siten harkintakyky heikentyneenä, voi olla, että alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat merkittävästi. Mun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että siinä kesäyön hämyssä ajatus kirkkaanvihreistä kengistä alkoi tuntua tooodella hyvältä. Koskapa ruskea maali ei antanut löytää itseään ajoissa, niin eihän siinä sitten ollut edes vaihtoehtoja, varsinkin kun malttamaton minä tahtoi tietysti tarttua toimeen just-nyt-heti-heti.

Tämmöset niistä sitten tuli. Joo, ne on todellakin v-i-h-r-e-ä-t. Pari päivää vaaka on keikkunut hienon ja hirveän välillä, mutta alkaa nyt kallistua supersiistin puolelle. Kummasti mun vaatekaapissakin on yhtäkkiä kirkkaanvihreitä vaatekappaleita ja asusteita aiemmin vallalla olleiden murrettujen sävyjen rinnalla... Nykyään mun sisäinen pikkutyttönikin hyväksyy jo ajatuksen prinsessasta, jolla on jalassa myrkynvihreät sliipparit (vaikka on mulla kyllä myös vaaleanpunaiset korkkarit, jos joskus tekee mieli olla perinteisempi prinsessa :)).

Behold, täällä myös neulotaan! Whisper kevään Interweave Knitsistä seuraa mukana juhannuksen viettoon meren rannalle Porvooseen. Fiksuna likkana valitsin tietysti langaksi puolen kilon kartiolla olevan merinovillan, niin että tätä työtä on huippua kuljettaa työmatkaneuleena käsilaukussa... Ja kyllä se vie ihan kivasti tilaa juhannuskamoja pullollaan olevasta kassistakin. No eipä ainakaan lanka lopu kesken reissun.

Rattoisaa juhannusta meille kaikille säästä, lankakerien koosta ja kenkien väristä riippumatta! :)

*Aiempiin samansuuntaisiin tahattomiin ja tahallisiin seikkailuihin lukeutuvat mm. pesukoneessa mystisesti vanhoihin Engelin tai ISS:n moppeihin vaihtuneet Palma-vyyhdit, pronssisesta homeiseksi muuttunut silkkimekko, Shrek-kengät, jotka värjäs varpaatkin peikkomaisiksi, sekä sokerina pohjalla täydellisesti onnistunut (!) satiinikenkien värjäys.

I bought a pair of white leather shoes 70 percent off. Since I already have a pair of quite similar white shoes I decided to dye the new ones with leather paint. Originally they were supposed to be dark brown but I happened to find a jar of green leather paint in the closet... I'm pretty pleased with the outcome. Green is the colour on my needles also: I'm knitting Whisper from IK. I'm going to south coast of Finland to celebrate Midsummer and taking Whisper with me. The yarn is on a 500 gram cone, which doesn't make it a very handy travel knitting project... At least I won't run out of yarn during the weekend! :)

Helmee!

2009-06-12T11:09:00.002+03:00

Hopeahommat on vieneet ihan rutosti aikaa viime viikkoina ja muut käsityöt on jääneet paitsioon. Myös käsitöiden ulkopuoliset elämänalueet on joutuneet vähän turhan paljon hyllylle. Siks onkin huippua, että työ tuottaa myös tulosta: Me Naiset -lehti halusi mun koruja mukaan kesäkoruja esittelevälle aukeamalle tällä viikolla ilmestyneeseen lehteen (Me Naiset 24/2009). Leveän hymyn toi huulille myös se, että toimittaja oli valinnut aukeaman koruista suosikkinsa netissä esiteltäviksi, ja noiden kolmen joukossa oli mun Lähde-korvakorut! Ja tsiigatkaa hei mikä kuva noista korviksista!!! Ollapa samanlaiset vehkeet ja taito! (Niin ja vehkeillä tarkoitan siis kameraa, objektiiveja, valoja jne., en siis mitään muita killuttimia, jotka tuolla kuvaajalla on mutta mullei. Heh, perjantai, huonot läpät on sallittu...)

Korvisten lisäksi lehden sivuille oli päätynyt myös Lempi-kaulakoru. Makeanvedenhelmiä helmisilkissä hopeisen lusikasta tehdyn riipuslukon kera. Ehkä kaunein koru, jonka oon koskaan tehnyt. Toistaiseksi. :)

Hopea sitä, koru tätä, joopa joo. Ei ole kyllä tarkoitus jaarittaa täällä koko ajan pelkkää korujuttua, vaikka hopeanvälke onkin viime aikoina ollut pinnalla mun blogissa. Mulla on ollut oikein ikävä puikkoja ja lankaa! Viimeisin tuotos on se kovanonnen huivi, joka valmistui lopulta melkein huomaamatta. Kannattaa siis valittaa vaikeuksistaan julkisesti, koska viime postauksen jälkeen ei ollu mittään ongelmia! :) Siitä tuli kuulkaas niin nätti ja pehmoinen että. Mut ei pysty näyttään edes pilkahdusta täällä, sori. Sain nimittäin testineulojan roolissa olla mukana erään Kirjan valmisteluissa, joten kuvia valmiista huivista on odotettavissa jahka painokoneet ovat työnsä tehneet...

I've been so busy making silver jewelry that everything else has been on hold for weeks now. Thankfully the work has also paid off: a Finnish magazine included some of my jewelry in their article, yay! The reporter even picked my earrings in her top three choices of all the jewelry featured in the article. See her choices and an awesome photo of my Lähde-earrings on the magazine's website! Wish I could take as beautiful pictures as this photographer...

Satujen kultaa ja hirviöitä

2009-05-23T12:30:00.000+03:00

Lapsena rakastin Elsa Beskowin satuja, ja silloin tällöin tartun noihin vanhoihin rakkaisiin kirjoihin ja uppoudun Beskowin lempeään satumaailmaan. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu satu, jossa kolme pientä tytärtä pelastavat jättiläisen vangiksi joutuneen ritari-isänsä. Sadun lopussa ritari lupaa ottaa jatkossa tyttäret mukaansa retkilleen, "sillä nyt hän tiesi mihin kaikkeen hänen tyttärensä pystyivät." Jo pienenä musta oli hienoa, että sadun sankareita olivatkin neuvokkaat ja rohkeat tyttäret, eikä aina joku prinssi uljas käy pelastamassa avuttomana uikuttavaa neitoa pulasta. Mä oon kai sitten ollut pienestä pitäen tasa-arvon kannattaja ja uskonut jo silloin siihen, että kohtalo on jokaisen omissa käsissä. :)

Varsinaista satua, tai pikemminkin kauhukertomusta, on ollut myös mun tämänhetkinen neuleprojekti. Tarinan päähenkilö on tyttö, joka yrittää neuloa hienonhienosta langasta suurensuurta huivia äitipuolelleen. Virheiden ja epäonnisten sattumusten vuoksi tyttö joutuu useampaan otteeseen purkamaan neuletta itkua tihrustaen. Kun työ vihdoin pääsee vauhtiin, ilmestyy jostain karvainen, terävähampainen hirviö, joka raastaa neuleen tytön hennoista käsistä ja tuhoaa kaiken tehdyn työn. Ja taas tyttö epätoivoisena selvittelee lankoja ja aloittaa alusta selitellen onnettomana äitipuolelle, ettei hän mitenkään ehdi saada neuletta valmiiksi määräaikaan mennessä. Tarinan äitipuoli onkin tavallista ymmärtävisempi tapaus; hän rauhoittaa tyttöä ja antaa lisäaikaa huivin neulomiseen. Tyttö pyyhkii kyyneleensä ja ryhtyy taas työhön hammasta purren. Nyt hän kuitenkin seuraa kaaviota erityisen tarkkaavaisena ollen koko ajan varuillaan hirviön uuden tulemisen varalta.

Tarina on siis vielä vaiheessa, samoin kuin huivikin. Toivottavasti tämä satu päättyy jotenkin niin, että tyttö ja äitipuoli elivät elämänsä iloisina ja onnellisina, eikä lanka lopu ennen kuin satu on päätöksessään... Äitipuolelle sanottakoon, että homma etenee, etkä sä ole ollenkaan ilkeää sorttia! :D Hertta-hirviö on toistaiseksi taltutettu ja pidetään jatkossa hyvin kaukana neuleesta.

The story of my current WIP is not a fairy tale, but more like a nightmare. It involves mistakes, frogging and a little dog causing a big mess... I just hope that in the end I can say all's well that ends well (whenever that might be)!

Made by Vilma

2009-05-10T21:03:00.003+03:00

Yrittänyttä ei kuulemma laiteta. Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt, että mihin ei laiteta, mutta eiköhän mulle jossain vaiheessa selviä, että mistä mä jään jatkossa paitsi. Minulla nimittäin on nyt oma pienoinen yritys, jonka puitteissa voin toteuttaa erilaisia käsitöihin liittyviä hankkeita:

Made by Vilma on Kaupparekisteriin merkitty yritys, joka ilmoittaa ja maksaa veronsa kaikkien pykälien mukaisesti. Y-tunnuksella 2259799-5 asiasta kiinnostuneet saavat selville yrityksen oleelliset tiedot.

Yritykseni keskeisiä tuotteita ovat hopeakorut, jotka antavat vanhoille hopealusikoille uuden elämän. Olen itse suunnitellut ja valmistanut kaikki korut pienintä yksityiskohtaa myöten, ja olen hurjan ylpeä lusikoiden muodonmuutoksista.

Työ vie mennessään, idea johtaa toiseen ja kas, yhtäkkiä onkin jo olemassa kokonainen mallisto lusikkakoruja eri tuotenimikkeiden alla. Luonto ja lusikoiden muodot ovat toimineet innoittajinani.

Lähde, Lumme, Lempi, Metso, Valssi, Ainoa, Olivia, Magnolia... ja lisää on tulossa...

Kun nyt kerran yritän, niin teen sen sitten kunnolla: hain ja sain jalometallien leimausoikeudet. Siispä kaikissa valmistamissani koruissa, joissa on hopeaa yli 10 grammaa, on lain edellyttämät nimi- ja pitoisuusleimat.

Netissä korujani voi ostaa Etsystä, minne perustin pienoisen puodin. Vaikka Etsy onkin englanninkielinen sivusto, on jokaisen korun kohdalla myös suomenkielinen tuotekuvaus. Hinnat tosin on ilmoitettu vain dollareissa, mutta Paypalin kautta maksaessa valuuttakursseistakaan ei tarvitse huolehtia.

Pääkaupunkiseudulla liikkuvat saavat halutessaan myös näppituntumaa koruihin: vaihteleva valikoima Made by Vilma -koruja on myynnissä myös Mingu Home -liikkeessä Helsingissä (Tehtaankatu 7).

Ihan kaikkea en sentään raaski myydä. Nämä veteenvaletut uniikit helmisimpukat jäävät omaan käyttööni. Oikea kauppamies kuulemma myy vaikka isoäitinsä, mutta kai tällainen lepsuilu sallitaan, kun mä olen vain sivutoiminen yrittäjä? ;)

Materiaalien, työkalujen, lupien ja leimojen hankkimiseen on uponnut sen verran iso köntti rahaa, että saas nähdä, koska tästä yrittämisestä jää jotain taskun pohjallekin. Jos koskaan. Siksipä otankin tämän lähinnä harrastuksen kannalta ja mahdollisuutena herättää henkiin ideoitani, joita en ehkä muuten raaskisi toteuttaa. Tienaamaan tällä touhulla ei siis juurikaan pääse, joten päivätyötäni en onneksi haluaisikaan jättää. Korujen kautta saan ainakin edes pieniä lusikallisia luksusta ja loistetta elämääni! :)

Etsystä löytyy myös vanhoja tuttuja: leppiksiä on taas saatavilla sekä koruina että silmukkamerkkeinä! :)

Etsy-kauppaani on tulossa lähiaikoina lisäyksiä, mm. lisää Magnolia-riipuksia ja -rintaneuloja. Jos kiinnostuit, niin laita toki Etsy-puotini seurantaan, niin olet ensimmäisten joukossa apajalla... :)

Hey you all, silver jewelry made by me is now available in Etsy, go and check it out!!!

Perfetta!

2009-04-15T21:35:00.002+03:00

Sliparit kuuluu mun suosikkivaatteisiin. Ne on käteviä kerrospukeutumisvälineitä, lämpimiä ja rennon asiallisia sekä töihin että vapaalle. Siksipä onkin harmittavaa, että kaksi kolmesta neulomastani sliparista on jäänyt lähes tyystin käyttämättä: kalanruotoslipari on auttamattomasti liian lyhyt ja paksusta langasta tehty Aino aivan liian pullea. Se ainoa enemmän käytetty ei myöskään ole erityisen onnistunut liian leveiden olkainten vuoksi. Täydellinen slipari on siis vain odottanut tekemistään, koska täydellisyyden rakennuspalikatkin olen tiennyt jo pitkään:

Slipari ei ole liian paksu mutta mielellään kuitenkin lämmin.
Pituutta on reilusti ilman jatkuvaa alaspäin nykimisen tarvetta.
Pääntie on neliömäisen pyöreä ja kapenee niskaa kohti.
Kädentiet ovat sopivan sirot ja kapeat eikä resoriosuus roiku olkapäiden yli.
Yksiväriseen neuleeseen tuodaan kiinnostavuutta mallineuleella levottoman kirjoneuleen sijaan.
Slipari istuu kuin päälleneulottu, eli kavennukset ja levennykset on oikeilla paikoilla ja niiden välissä on riittävästi suoraa osuutta.

Nämä kriteerit mielessäni läksin toteuttamaan unelmaani. Ja siinä se nyt on, toiveideni täyttymys:

Malli/pattern: Oma/my own design.
Lanka/yarn: Pirkanmaan Kotityön Ohut Pirkkalanka, 200 g.
Puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
Koko/size: 40"

Kaikki edellä luetellut kuusi täydellisyyden vaatimusta siis toteutuvat tässä, ja plussana vielä aivan mahtava sinipetrooli väri.

Tässä vielä yksityiskohta vaaditusta ominaisuudesta nro 6. Palloneule on jännän graafinen ja kolmiulotteinen, mutta nopea ja helppo tehdä. Ja kuinka ollakaan, pallo on kuulemma yksi täydellisyyden symboli.

Koska mikään ei kai voi olla aivan täydellistä, on tässäkin neuleessa yksi puute. Lanka uhkasi loppua kesken kaiken, ja koska se oli tehtaanmyymälästä ostettua hajavärierää, ei saman sävyn saamisesta ollut takeita. Siispä piti valita teenkö ollenkaan resoreita vai jätänkö selkään ammottavan aukon. Ja näin siinä sitten kävi. Kapenevat olkaimet vaativat tuon ylimääräisen resorinauhan niskassa, ja kai tota reikää selässä vois sanoa hauskaksi yksityiskohdaksikin.

Jätän silti tuon aukon tekemättä, kun neulon toisen tällaisen pallosliparin. Ja myös kun neulon sen kolmannenkin. Ja ehkä jopa kirjoitan tästä ohjeen, jos vain onnistun sarjoittamaan koot järkevästi.

I wanted to have a thin woollen slipover, that was knitted in one colour but would still have something interesting in it. The bubble knitting pattern is just what was called for. The square neckline curves slightly more towards the neck when nearing shoulders. The back of the slipover was meant to be solid all the way up, but since I had limited amount of yarn I had to make an alternative choice. The next one I'll make with this pattern will have a solid back without a hole. I'll even might write up a pattern for this, well see...

P.S Oon joskus miettinyt ihaillen, miten Jatta ehtii neuloa niin paljon. No, nyt mä ymmärrän: sillä on apuri! :D

Laku oli meillä hoidossa Jatan Lapin-reissun aikana, muttei valitettavasti edistänyt mun sliparin neulomista, emännälleen uskollinen koira kun on. :)

Hertta puolestaan on varsinainen neulojan antiapuri. Jos se ei pura kesken olevia projekteja niin se omii ne lämpötyynyikseen. Neulo siinä sitten, kun puikkojen päällä on 3,3 kiloa isosilmäistä koiraa.

P.S Jatta's dog Laku was staying with us for a few days, and now I know how Jatta manages to get so much knitting done: she's got a little helper! Hertta is quite the opposite. When she's not ripping my WIPs she hoggs them as her pillows.

Toinen kerta toden sanoo

2009-04-13T12:00:00.000+03:00

Malli/pattern: Pitsineulemyssy/Beret with lace pattern by Drops.
Lanka/yarn: King Cole Anti-Tickle Merino, 55 g.
Puikot/needles: 2,0 mm.
Ravelry

Kertaus on opintojen äiti, kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden ja niin edelleen. Joskus nämä sanonnat tosiaan pitävät paikkansa. Vuosi sitten tämä sama myssy sai purkutuomion liian epätasaisen käsialan vuoksi. Silloin neuloin myssyä viikonloppumatkalla mummini luo, ja kun nyt tein saman reissun, oli mukana taas sama ohje ja lanka. Tällä kertaa pakkasin mukaan Addin minipyöröt bambuisten hongkongilaisten sijaan, ja se taisi olla ratkaiseva päätös onnistuneen lopputuloksen kannalta.

Nyt ei käsialassa ole suurempaa moittimista, mutta melko pipomainen tästä myssystä kyllä tuli. Edes raju märkävenytys suuren kulhon päällä ei auttanut asiaa niin paljon, että tästä vois puhua muuna kuin pipona. No, eipä sillä väliä, kun päähine muuten on varsin kiva ja käy yksiin samasta langasta tehdyn Astrid-huivin kanssa. Ulkona kun puhaltelee vielä välillä sen verran hyytävät viimat, että tällaisille reikäisille välikausiasusteille on nyt käyttöä.

I knitted this hat to go with the Astrid shawl, and boy am I glad I did! Love the yarn and the colour is so energetic.

I already knitted this beret a year ago from the same yarn, but it turned out so scruffy and messy that I had to ripp the whole thing. Second time proved to be lucky, even though you really can’t call this a beret. It’s more like a hat, but I like it anyway.

The cure!

2009-03-22T10:57:00.000+02:00

Samman blogiarpajaisissa onni potki meikäläistä, ja postiluukusta rapsahti suurenmoinen paketti: Samman käsinvärjäämää lankaa, sille sopiva ohje, lasihelmiä silmukkamerkkejä varten, söpöjä lammastarroja (huomatkaa yläkulman neulovat yksilöt!) ja M&M-nameja. Lanka oli ihanaa löyhäkierteistä ja eläväistä vihreää. Mulla on ollut ongelmia moniväristen/pätkävärjättyjen lankojen kanssa, mutta nyt päätin, että tästä langasta tehtävä neule ei kertakaikkiaan saa epäonnistua.

Ja kuulkaa tässä kävi nyt niin, että mä olen puolivahingossa löytänyt ihmelääkkeen kammooni pätkävärjättyjä lankoja kohtaan! Siellä omassa Ravelry-jonossahan se pelastus on köllötellyt kaikessa rauhassa jo kauan: Chickadee Cowlin linen stitch (pellavaneulos?) tuo pelätyistä pätkävärjätyistä esiin parhaat puolet, joiden olemassaoloa ehdin jo suuresti epäillä.

Malli/pattern: Chickadee Cowl by Kirsten Kapur (Ravelry)

Lanka/yarn: Samman värjäämä 100 % villalanka / 100 % wool yarn hand-dyed by Samma (135m/100g)
Puikot/needles: 6,0 mm
Koko/size: 121 s, korkeus 20 cm / 121 sts, piece measures 8 "
Ravelry

Siinä teille linen stitchiä oikealta....

...ja nurjalta puolelta. Kiitos fiksun malineuleen, lanka ei läikittynyt, levinnyt eikä elävöitynyt liikaa. Ja sitä oli nopea neuloa pyörönä. Kiva kokemus, kaiken kaikkiaan.

Kauluri toimii myös huonojen hiuspäivien pelastajana. Tällaiseen valjuun naamapäivään se ei ehkä toimi yhtä hyvin, ellei sitten putkilolla peitä koko kalpeankukertavaa pärstää. :) Joku ihmetteli aiemmin, miten vaaleaa meillä kotona on. Niin onkin, mutta ei ihan kaikkialla. Yhdistetty työ-harrastus-vierashuone on syvän tummanpunainen. Jos vaalea viileys joskus pitkästyttää, niin ongelma ratkeaa ottamalla pari askelta eri suuntaan. Oven takana odottaa toinen, lämpimän hehkuva maailma.

I finally found the cure for my dislike for multicolor/handpainted yarn: this is the pattern that makes them work! The yarn is handdyed by Samma, and I won it in her blog raffle. Love the easyspun texture and bright yellowish green colours, but I’ve had bad experiences with handpainted yarns before, so I had to find a way to make this one work. The linen stitch proved to be the answer, yay!

Koiratyttö sairastaa, häntä hellikäämme...

2009-03-20T10:53:00.002+02:00

Hertalta lähti lapslykky tiistaina. Häntämutkainen koiramme kun ei tuon perinnöllisen luuston sairauden vuoksi kelpaa äidiksi, joten kohtutulehdusten, nisäkasvainten ja muiden hormoniperäisten sairauksien ehkäisemiseksi tytöstä tehtiin yhdellä leikkauksella ikuinen neiti.

Koiraa ei saa päästää nuolemaan tai muuten räpläämään leikkaushaavaa, ja tätä varten mekin hankimme perinteisen muovikartion pään ympärille laitettavaksi. Valitettavasti muuten sopiva kartio oli liian lyhyt, niin että mäyräkoirankuono ja kieli pääsivät reunojen yli kielletyille alueille. Lekuri antoi sitten mukaan suuremman kartion, mutta siitä Hertta pääsi keplottelemaan ulos, oli panta kuinka kireällä tahansa. Oli siis pakko keksiä jokin muu ratkaisu suojaamaan haavaa innokkaalta itsehoitajalta.

Koska asialla oli kiire, otin kangasvarastostani sitä ainoaa tukevaa mutta joustavaa puuvillasekoitetta ja saumuroin siitä suojahaalarin. Onneksi tein syksyllä Hertalle ulkoilutakin, niin että takuuistuvat kaavat olivat jo valmiina. Ulkonäölle ei nyt laitettu painoarvoa, vaan käyttömukavuus oli tärkeintä. Ja nopea valmistuminen. Siksi siis kaikki saumat on jätetty ulospäin eikä napinläpiä ole ommeltu, vaan ne on leikattu suoraan saksilla kanttinauhalla vahvistettuun kankaaseen. Vaaleanpunaiset napit ovat ainoa yritys edes jonkinmoiseen esteettisyyteen.

Haava tikkeineen ulottuu mahan puolivälistä pitkälle jalkojen väliin, joten haalarista piti tehdä täysin umpinainen vatsapuolelta. Hännälle jätin tietysti halkion, mutta muuten vaate pitää riisua ulkona suoritettavia tärkeitä toimia varten.

Johtuukohan se vaaleanpunaisesta väristä, nappilistasta vai saumoista, mutta mun mielestä tää muistuttaa ihan sairaalan potilaspyjamia. Siis niitä, jotka annetaan talonpuolesta oleskelun ajaksi omien vaatteiden sijaan. Yhdennäköisyys on täysin tahaton sattuma, mutta sopii tilanteeseen. :)

Hertta hyväksyi vaatteen pahemmin mukisematta. Se lienee siis ihan mukava päällä, ja varmasti kivempi käyttää kuin liian iso muovikartio. Tällä mennään sitten vielä viikon verran tikkien poistoon asti, ja sitten likka saa taas nauttia nakuilusta. Ja sittenhän sitä kelpaa juosta kelteisillään, kun poikakoirien kanssa voi temmeltää ympäri vuoden ilman teiniraskauden riskiä. :D

Hertta was spayed on Tuesday. The wound and stitches need to be protected from her teeth and tongue, but we couldn't find a plastic collar to fit her: they were either too short for her long snout or so big that she could wiggle her way out of them. So I had to sew her a pajama that keeps her away from the wound. This was an ad hoc project made in a hurry of materials found from my stash. Hence the pink fabric, inside-out-seams and improvised buttonband. The obvious resemblance to a hospital gown is unintended (although appropriate, considering her being a convalescent). :D

Hopeavalimolta päivää!

2009-03-12T21:12:00.002+02:00

Tässä postauksessa piti esitellä neule, joka mun oli tarkoitus viimeistellä tänään. Sattuneesta syystä projekti otti hieman takapakkia...

Voi että koiran omistaminen on kivaa. Lankojen selvittelyyn menee hetki aikaa, joten neuleen sijaan saatte tyytyä korukuviin. Ne joita eivät korut kiinnosta voivat syyttää Herttaa. Jos hennovat.

Äidin serkku lahjoitti mulle vanhoja hopealusikoitaan korumateriaaliksi. Oli hauskaa päästä työstämään vanhasta uutta ja kokeilemaan eri tekniikoita. Ensimmäiseksi syntyi yksinkertainen rannekoru viidestä kahvilusikan pesästä.

Porasin lusikanpesiin kaksi reikää per sivu ja yhdistin osat hopealenkeillä. Pesät hioin teräsvillalla satiininhimmeiksi, niin että lusikkamaisuus jäisi hieman taustalle.

Ja tältä se näyttää kädessä. Tai siis hihassa. Ähh, kyl te tajuatte pointin. :) Musta tässä on jotain ritvaliisapohjalaismaista, vaikken sitä korua tehdessäni tarkoituksella tavoitellutkaan.

Lusikoiden koristepäistä syntyi tällaisia pieniä riipuksia.

Laitoin makeanvedenhelmiä hopeaketjuihin vapaasti heilumaan hopeataustan päälle, ja kärkeen juotin pienet hopeapallot. Riipusten korkeus on 3,5 cm.

Hopeaa työstettäessä syntyy aina vähän hukkapalasia ja leikkuujätettä, mulla ehkä enemmänkin kun oon vielä aloittelija. Hyvää tavaraa ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan, koska siitäkin voi syntyä jotain kaunista. Mulla alkoi olla sen verran jämähopeaa kasassa noiden viiden lusikan varret (pesän ja päädyn väliin jäävät osat siis) mukaan luettuina, että päätin kokeilla hopean valamista veteen.

Idea on sama kuin uudenvuoden tinoja valettaessa: metalli kuumennetaan juoksevaksi ja heivautetaan sitten kylmään veteen, joka jähmettää sulan aineen satunnaiseen muotoon. Lopputulos riippuu monesta seikasta (veden lämpötila ja liike, hopean koostumus ja sulamisaste, hopean määrä, tiputuskorkeus...), ja möykyn noukkiminen vedestä jännittää aina yhtä paljon. Siis ihan kuin tinaa valaessa. :) Plussaa on tietysti se, että jos klimppi ei miellytä, niin sen voi sulattaa ja kokeilla onneaan uudelleen.

Hopeaoksan PaulaL:n ja Elizabeth Scottin jalanjäljissä syntyivät kukkivat oksat, jotka ovat ehkä kaukaista sukua orkideoille. Kukkien sisälle juotin sulattamiani hopeapalloja heteiksi. Riipuksia on itseasiassa kaksi, joista toisen pidän itse ja toisen saa siskoni.

Rintaneulaan olen hurjan tyytyväinen, tein sen alusta loppuun itse kiinnitysmekanismia myöten. Voi ylpeyttä! Se on kahdeksan senttiä pitkä ja isokukkainen, ja sen voi kiinnittää pystyyn, vaakaan tai miten nyt haluaakaan. Ajattelin tarjota tätä hopealusikoiden alkuperäiselle omistajalle kiitokseksi, jos se vain kelpaa...

Tämä korvispari jatkaa kukkalinjaa ja kuuluu samaan settiin oksariipuksen kanssa. Koukut taivutin 0,7 millin hopealangasta tuommoisiksi suoriksi piikeiksi. Mitäpä sitä turhia mutkia vääntelemään. :) Voi olla että teen näiden tilalle pallopäisistä korupiikeistä uudet piikit, koska tuo kierretty kiinnitys ei sittenkään miellytä mua. No, se on pientä.

Hopean valaminen oli ehkä helpointa ja hauskinta mitä olen tähän asti tehnyt hopean kanssa. Enää ei harmita leikkuujätteen tuottaminen, kun tietää, että sit kun sitä on tarpeeksi pääsee taas valupuuhiin!

I got a few old silver spoons from my mother's cousin to use in my silver projects. I made a bracelet and some pendants of the spoons. Since I had the left overs of the spoons as well as somescrap silver other silver projects, I decided to try my luck with watercasting.

Inspired by Hopeaoksa and Elizabeth Scott I made this set of flowering branches. Watercasting was the easiest and most fun thing I've done with silver so far. Can't wait to do it again when I have enough scrap silver to melt!

Herkkää valoa

2009-03-04T16:45:00.001+02:00

Muistaakohan joku vielä mun kesällä alkaneen virkkausprojektin? Ei se mitään, koska se meinas unohtua multakin pitkäksi aikaa. Alkuinnostuksen jälkeen virkkaaminen nimittäin jäi pitkäksi aikaa, ja melkein valmis hässäkkä sai odottaa lisäosia kauan.

Remppakiireiden laannuttua mun oli tarkoitus tarttua koukkuun uudestaan ja tehdä homma valmiiksi, mutta kuinkas sitten kävikään: keskeneräinen työ kyllä löytyi, mutta koukku, lanka ja Mary Oljen virkkuukirja oli hukan teillä! Ja on edelleen. Tää talo on täysin mystisesti niellyt ne eikä luovuta saalistaan... Pari viikkoa sitten mä päätin vihdoin lopettaa etsinnät tuloksettomina ja kävin ostamassa uutta lankaa ja koukun, että saisin projektin vihdoin valmiiksi. Ja siinä se nyt sitten on:

Selvennykseksi kerrottakoon, että se on siis lampunvarjostin. :) Virkkailin erilaisia pitsiliinoja, sommittelin ne ison kulhon päällä puolipyöreään muotoon ja ompelin ne yhteen. Sitten tärkkäsin ekan puoliskon sokerivedellä kovaksi ja tein toisen samalla ajatuksella. Kovetetut puoliskat ompelin yhteen parista kohtaa, ja ans kattoo kuule, siinon pallo!

Malli/pattern: Erilaisia virkattuja pitsiliinoja (mallit Mary Oljen kirjoista sekä omasta päästä) yhteen ommeltuina ja kovaksi tärkättyinä. /Combination of different small lace doilies sewn together to form a sphere, then starched to shape with sugar water.
Halkaisija/diameter: 36,5 cm/14,5".
Lanka/yarn: Novita Virkkauslanka, n. 200 gr.
Virkkuukoukku/hook: 1,25 mm.
Tärkki/starch: 1 dl sokeria, 1 dl vettä. /1 dl sugar, 1 dl water.
Ravelry

Idea lähti vastaavanlaisella tekniikalla toteutetuista pitsihässäköistä, mutta ihan tällaista lampunvarjostinta ei ole tullut vastaan (en laske mukaan lokakuun 2008 SK:ssa ollutta vanhoista liinoista metallikehikon päälle pingotettua pallovarjostinta, eikä sillä ollut tekemistä mun idean kanssa, joka syntyi jo kesällä).

Vaan olis se saanut olla isompi: meidän makuuhuoneessa pallo näyttää hieman liian pieneltä. Pallon halkaisija on 36,5 cm, koska sitä suurempia kulhoja en saanut käsiini. Ja toisaalta, en ois kyllä viitsinyt virkata enää yhtään pitsiliinaa, näissäkin vajaassa 50:ssä oli tarpeeksi taltuttamaan virkkausinnon pitkäksi aikaa!

Remember the mysterious lace doily project I started in the summer? I took my time with the crocheting, and the project was hibernating for weeks. After moving houses and finishing the most of the renovating projects I decided to finish this one, and here it is: a crocheted ball-shaped lace lampshade. I crocheted a bunch of doilies, joined them and starched them into a sphere shape. I got the idea of hard-startched lace from these lovely design items and wanted to make something similar. I'm pleased with the result, eventhough it isn't as big as I would have wanted ( d=36,5 cm/14,5").

Extreme Makeover - Dog Bed Edition

2009-02-17T14:30:00.001+02:00

Hertan omana oleilupaikkana on alusta asti toiminut Ikeasta hankittu koiranpeti. Se on sinänsä ihan kelpo laitos, mutta sen ohut pohja ei eristä lämpöä saati ole kovin pehmeä makoilupaikka. Lisäksi punainen koirantassukuosi, vaikka sinänsä toki ihan hauska, ei miellytä mun silmääni sisustuksellisesti.

Hertta toki osaa ottaa rennosti pedissään kuosista riippumatta. Tässä Hertta, ikä 8 vkoa, chillailee pedissään lapa pihalla. Jou mään.

Uutta ilmettä kehiin siis: purin pedin lähes alkutekijöihinsä ja ompelin siihen uuden päälliset, sitten leikkasin vanhasta vaahtomuovipatjasta pedin alle pehmusteen ja päällystin senkin. Pedistä tuli heti pehmeä ja lämmin pesä entisen lituskaisen lärpäkkeen sijaan. Ulkonäkö miellytti mun silmääni, mutta mun mielipiteeni ei tässä asiassa kuitenkaan ollut tärkein vaan suorastaan mitätön, jos Hertta olis eri mieltä.

"Mama hei, missä se mun tuttu ja turvallinen peti on, ja mitä tällä pitäis tehdä..?"

Hertta oli vähän ihmeissään, kun vanhan tutun pedin paikalta löytyikin jokin uusi kummallinen rakennelma. Ihan eri näköinen, mutta silti tutun ja turvallisen tuoksuinen. Sitten neiti kuitenkin päätti olla rohkea ja kokeilla, että olisko tässä uusvanhassa pedissä ainesta pidempäänkin suhteeseen.

Ja se sit kokeili kanssa. Hertta piehtaroi pitkään ja hartaasti, hinkutti itseään joka puolelle ja selvästi nautti pedin sisäänajamisesta. Katsokaa vaikka tuota keskimmäisen kuvan hymyä. :)

"Hmm, hyvä on, kyllä tämä kelpaa meidän kuninkaalliselle korkeudellemme. Saat armon suudella tassuani, palvelijatar."

"Eeeei mua väsytä yhtään, kyl nää silmät pysyy auki..."

Pedin perusteellinen sisäänajo vei tietty voimia, joten siinä alkoi hieman tulla pienelle koiralle väsy ja luomi lupsua. Eikä aikaakaan, kun...

"...Z-zz-z-zz..."

Meidän donitsi, pikku-d. Äiti sanoo tätä Hertan ruisleipäasennoksi, kun se on siinä kuulemma kuin suoraan uunista otettu täydellinen ruislimppu. :)

Hetken kuluttua hauva oli jo vetäytynyt peiton alle lämpimään vetelemään sikeitä. Voitaneen todeta, että peti uusissa vaatteissaan kelpaa neidille paremmin kuin hyvin.

Hertta's dog bed, originally from Ikea, wasn't quite soft or cosy enough. And it didn't fit in the decor either, ehh... So I decided to pimp it: I sewed a new cover and added a styrofoam base, also covered with the same fabric. Hertta was a bit suspicious at first, but after a thourough breaking in she decided that the bed was ok. This was certified by her dozing off almost instantly after she was done inspecting and testing the bed. Sleep tight my love! <3

Leppäkerttujen invaasio

2009-02-05T15:22:00.000+02:00

Mun luo laskeutui uusi parvi punaisia ja vihreitä leppiksiä, jotka haluavat koruiksi ja silmukkamerkeiksi. Sitten ne toivovat pääsevänsä hyviin koteihin ja ahkeraan käyttöön. Sijoituspaikkaa voi tarjota lähettämällä sähköpostia (sisainen.villapaita(a)netti.fi)

Tähän hyönteisparveen mahtuu mukaan myös vähempiosaisia eläjiä. Kaikille kun ei anneta yhtä isolla kauhalla, ja nää yksilöt on jääneet jonon hännille kun tiettyjä ominaisuuksia jaettiin. Yhdellä ei oo jalkoja, toisella silmät pullottaa eri suuntiin, kolmannella on niin suuri ylipaino-ongelma ettei mikään lehti sitä pysty kantamaan, ja osa on muuten vain heikkolahjaisempia.

Poikkeavuus ei ole automaattisesti negatiivinen asia, joten näilläkin leppiksillä on yhtäläinen oikeus päästä tekemään osansa yhteiskunnan hyväksi. Silmukkamerkkinä kun voi killua vaikkei jalkoja oliskaan, eikä kampelankatse kai kovin paljon haittaa kun tarkoituksena on vain möllöttää puikoilla paikkaa pitämässä.

Nää kaks veljestä tosin ei välttämättä ole työkykyisiä. Vasemmanpuoleinen kun on tainnut vetästä jotain ilopulveria nokkaansa, ja naapuri on päässyt saman aineen makuun jo aikaisemmin. Katsokaa vaikka noita laajentuneita pupilleja. Joo, näistä kahdesta en voi mennä takuuseen, nehän voi aineentuskassa vaikka myydä parit silmukat puikoilta. :D

Joka tapauksessa korujen ja priimalaatuisten silmukkamerkkien lisäksi olisi nyt tarjolla muutama setti näitä valtavirrasta poikkeavia silmukkamerkkisettejä: yksi neljän ja kaksi kolmen leppiksen settiä. Ja kun ei ne oo täyspäisiä niin ei oo sitten hintakaan. :)

A swarm of green and red ladybirds alighted on my table and announced that they want to become earrings, pendants and stitch markers. Then they want to be placed in good homes, where they can live happily ever after. Email me if you're interested of buying ladybird stitch markers or jewelry (sisainen.villapaita(a)netti.fi).

There were also some underprivileged individuals in the flock, shown in the last two pictures. I decided to give them a chance as stitch markers, even though they aren't prime quality. At least they look funny and have loads of personality!

Lennä lennä leppäkerttu...

2009-01-31T16:39:00.003+02:00

Leppäkerttusilmukkamerkit nähnyt työkaveri pyysi tekemään hänelle korvakorut sinisistä leppiksistä. Harjoituskappaleiksi tekemäni vihreät leppäkerttukorvikset näyttivät niin kivoilta, että pääsivät heti killumaan omiin korviini.

Työpaikalla leppäkerttukorut herättivät enemmänkin kiinnostusta, joten siitä se ajatus sitten lähti...

Nyt on valmiina kasa korviksia ja riipuksia, kaikissa materiaalina 925-hopea sekä käsintehdyt lasihelmet. Leppikset lepäilevät lehtialustoilla, jotka leikkasin kartongista ja maalasin vesiväreillä.

Punaiseen settiin kuuluu korvakorut ja riipus.

Siniset korvikset eivät heti ensi näkemältä huuda "LEPPÄKERTTU!", vaan vasta lähempi tarkastelu paljastaa helmen olevan muutakin kuin sininen.

Onkos vihreät leppikset jokin myrkyllisempi laji? Näistä saisi sitten vähän jännitystä korvanjuureen. :)

Albiinoleppikset.

Hentoa, hieman läpikuultavaa vaaleanpunaista. Herkkispari!

Kolmoset. Roikkuva pitkä riipus, jonka koristeena on pieni irrotettava silkkirusetti.

Tämä on ehkä söpöin kaikista: vaaleanpunainen leppäkertturiipus kera silkkirusetin.

Osa koruista on tehty tilauksesta työkavereille, vapaita koruja voi tiedustella sähköpostitse (sisainen.villapaita(a)netti.fi)

Horroksessa

2009-01-22T11:37:00.000+02:00

Zzzzzz..... Tekis mieli vain nukkua, ja hereillä ollessa oon kuin puoliunessa. Kuin pumpulissa vaeltais läpi päivien, eikä oikein mitään saa aikaiseksi. Niin se vaan on että isokaan läjä vitamiineja, appelsiineja tai tusina kirkasvalolamppuja ei korvaa auringonvalon vaikutusta. Harmaata, tylsää ja nuhjuista on elämä ilman sitä.

Sain sentään sen verran itestäni irti että kaivoin lankaa esiin ja sain sen jopa puikoille asti. Suuri Saavutus. Ohuesta Pirkkalangasta on tulossa jonkinlainen slipari/toppi/liivi. Riippuen siitä mihin 200 grammaa riittää kakspuolikkailla puikoilla. Tää etenee h i t a a s t i. Huoh.

Onneks on myös asioita jotka valmistuu nopeasti. Mun silmukoita vahtii nyt viisi lasista silmäparia: punaiset leppäkertut toimii yleismerkkeinä missä tarvitaan ja vihreä huomauttaa kerroksen vaihtumisesta. Hyvin on pysyneet silmukat kurissa ja nuhteessa näiden avulla, vaikka parilla leppiksellä onkin havaittavissa huomattavaa karsastusta. :) Lasihelmet Omakorusta, vaijerin käyttö merkeissä Tarjan mallin mukaan.

Hertta täytti tiistaina vuoden. Tässä synttärisankari vetelee sikeitä sohvalla, unihiekat silmissä. Mä voisin kans kaivautua peiton alle ja nukkua kunnes aurinko taas paistaa. Hyvää yötä.

I'm feeling really tired and can't seem to get anything done. It's been cloudy and gray for the past week or so, and I'm feeling cloudy as well. Managed to get something on the needles and made some stitch markers, but that's all. Hertta's first birthday was on Tuesday. She really enjoys sleeping, and I would like to join her and sleep for a couple of days. Or weeks.

Ruma ankanpoikanen

2009-01-12T23:05:00.003+02:00

Malli/pattern: Princess Capelet by Wenlan Chia from Twinkle's Big City Knits (Ravelry links).
Lanka/yarn: Schachenmayr nomotta Apollo nelinkertaisena, 570 gr. (Knitted with four strands together.)
Puikot/needles: 15 mm.
In Ravelry

Olipa kerran tyttö, joka näki lankakaupassa parhaan mahdollisen värisiä vihreitä lankakeriä. Hinta 2 e/100g. Halpaa, kaunista ja ah niin pehmeää. Tyttö osti innoissaan 7 kerää. Vasta kotona tyttö tuli järkiinsä ja kauhistui: lankahan oli täyttä akryyliä! Ei niin että akryylissä mitään vikaa olisi. Se vaan ei yleensä kestä käytössä nyppyyntymättä, venyy ja vanuu pestäessä mutta ei pingotu, hiostaa muttei lämmitä. Ja nyt tytöllä oli sitä kokonaisen villapaidallisen verran. Kirottua!

Tunnustan, tuo tyttö olen minä. Edellämainittujen akryylin ominaisuuksien takia päätin, että lanka pitää käyttää projektiin joka

a) on käyttökelpoinen koska langan värin upeudesta ei päässyt mihinkään,
b) minimoi akryylin negatiiviset haitat käytössä ja
c) ei vie paljon aikaa, ettei mahdollinen vanuminen ja nyppyyntyminen harmita yhtä paljon kuin suuren työmäärän jälkeen.

Siispä Ravelryyn, klik, klik ja bingo: Wenlan Chian Princess Capelet täytti kaikki kriteerit:

a) tarvitsen jatkuvasti hartianlämmittimiä ja kerrospukeutumisen mahdollistavia yläosia,
b) itsessäänkin epätasainen ja nyppyinen helmineule kätkee (toivottavasti) tulevan nyppyyntymisen, ja
c) 15 millin puikoilla ja nelinkertaisella langalla valmista tulee nopeasti.

Tuumasta toimeen. Kun työ oli tehty oli kaikki lupaukset lunastettu, ja tuli vielä bonustakin: siitähän tuli nätti! Oikea joutsen!!! Ja niin tyttö ja nuttu elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. (Tulevista nypyistä huolimatta.)

Ruman ankanpoikasen lisäksi muitakin satuhahmoja on tänään liesussa: siinähän se prinsessa viitakkeessaan istuu suurensuuressa munassa. :) Mistäs löytyis sammakko suudeltavaksi? Se kyllä pitää paikkansa että puoliltaöin jokin tässä kuvassa muuttuu kurpitsaksi. Veikkaan että se on tuo punertava pallomainen uloke... :)

Pampuloita oli hauska tehdä, ne kun valmistu melko vilkkaasti nelinkertaisesta langasta. Ja ne on niin pehmoiset, palluraiset ja söpöset! Tahtoo lisää, ja taitaa tehdäkin: mulla kun on vielä reilu kerä tätä lankaa jäljellä. En mä tiedä mihin mä ne lisäpampulat käyttäisin, mutta tarviiko kaikelle aina olla syy ja tarkoitus? Mun mielestä joskus voi tehdä turhiakin asioita ihan vain siksi että se on kivaa. Eikä se sitten enää olekaan turhaa. :) Sen pituinen se.

I fell in love with the olive green colour of this yarn and bought 700 grams of it eventhough it was 100 % acrylic. When I came to my senses and understood that the quality of the yarn might not be very good I decided to try and use as much of it as possible in a quick and easy project. This capelet was perfect for this, and it turned out really well. Hence the name “Ugly Duckling”.

It’s actually quite warm and cosy, despite the material. And I still LOVE the colour. And the pom-poms are so cute! I still have a skein or so of the yarn left, and I just might use it to make more pom-poms. Just for fun! :)

Vaikeneminen on kultaa, mut mä taidan nyt siirtyä hopeaan :)

2009-01-06T23:05:00.009+02:00

Aloitetaan vuosi anteeksipyynnöllä: Viime kuukausina käsityöt ja sitä kautta myös blogi ovat jääneet häpeällisen vähälle huomiolle. Muutto ja remonttirumba sekä ansiotyö (pyh!) ovat vieneet leijonanosan siitä ajasta, joka aiemmin oli pyhitetty harrastuksille ja ns. oikealle elämälle. Useimmiten en ole myöskään ehtinyt kuin äkkiäpikasesti klikkailla läpi Blogilistalle ja Bloglinesiin päivittyneet blogit. Pahimmassa tapauksessa oon kiireessä kelannut vain kuvat läpi, ja kommentointi on jäänyt haaveeks vain. Vuorovaikutus on siis ollut surkean vähäistä mun osaltani, omista neulesaavutuksista nyt puhumattakaan.

Nyt alkaa koti vihdoin olla siedettävässä kuosissa, joten uskallan toivoa että pääsen piakkoin taas ihan oikeasti käsitöiden pariin. Anteeksi blogikulta, yritän parantaa tapani! Pahoitteluni myös kaikille joiden kommenttilaatikoihin en ole jättänyt mitään merkkiä itsestäni, vaikka olisin halunnutkin:

No, se menneistä, eikö? Lupaan parantaa tapani, niin ettei mun ainakaan usein enää tarttis pitää tota varsin mainiota pinssiä pipossa selityksenä. Säästetään se vaikka sit työmaalla käytettäväks. :P

Joululomalla sain sentään aikaiseksi jotain blogiinkin näytille kelpaavaa. Työvälineinä oli tällä kertaa kasa helmiä, hopeaa ja sekalainen valikoima pihtejä.

Elle Woods -ketju 1,5 mm langasta kera kirkkaan Swarowskin kristallisydämen. Yksinkertaisuus on. Ehdottomasti.

Sammalakaattia ja hopeaa ranteeseen sekä kaulaan. Ei ihan mun väristä vihreää alunperin, mutta kun halvalla sai (sulovileeni käy myös helmikaupoissa). Tykkään tästä setistä kuiteskin koko ajan enemmän.

Tää hieman epätarkka kuva kertoo paremmin korun muodon ja kuinka se asettuu kaulalle. Hopeaketjun ja helmien epäsymmetrinen vuorottelu tässä korussa on oma kehitelmäni, johon olen tosi tyytyväinen. (Tai no voihan olla että keksin tässä jonkun korugurun jo aikaa sitten kehittelemän pyörän uudestaan, mutta ainakin tein sen oman pöytäni ääressä ypöyksin. Ja silloinhan saa vapaasti iloita omasta keksinnöstään, eikö.)

Makeanvedenhelmiä, Swaroskin kristallibiconeja sekä hopiata. Tässä on nyt sitä "mun vihreetäni", sammalen ja oliivin sävyjä siis. Ihana, vaikka ite sanonkin.

Tän kans pitää vain muistaa ettei voi käyttää kovin avonaisen kaula-aukon kera. On meinaan sen verran pitkä koru että toimii takuuvarmana katseenkiinnittäjänä rintavarustukseen. Toi kun valahtaa hyvin helposti kaula-aukosta puskureiden väliin, eikä sit voi syyttää kuin itseään jos joku ei puhuessaan katokaan silmiin... ;)

Makeanvedenhelmiä, hopeaa ja soikea botswanan akaatti. Helmet on alekamaa ja siis melko renkaisia. Hohteenkin kans on niin ja näin. Mutta minuu ei haittaa, nättejä ne on silti.

Botswanan akaatin sijoitin sivulle, niin simppeli koru sai vähän elämää.

Näiden lisäks tein kummitytölle joululahjaksi kaulakorun vaaleanpunaisista makeanvedenhelmistä kera balinhopeisen kukan, mutta siitä otetut kuvat on niin luokattoman huonoja ettei niistä saa mitään selvää. Kuvia saa ehkä jos kummitytön äiti haluaa treenata uutta kameraa korukuvauksen merkeissä, vink vink Kate! :P

Last months I've been really busy renovating our home and earning my salary at work. That's why I really haven't had much time for knitting or blogging. Boooo! I'll try to do better this year, I promise! :) During the holidays I had time to do these necklaces and bracelets. Sterling silver, stone beads and freshwater pearls, mainly. Starting the year with a lot of bling, just the way I like it! ;)

Jouluaatto on nyt herttainen...

2008-12-24T14:36:00.002+02:00

Kiirehän tässä taas tuli, viimeinen lahja on vielä puikolla ja kesken. Noooh, onhan tässä vielä muutama tunti aikaa ennen kuin sen pitäis olla kuusen alla... :) Äitinikin innostui ja ideoi herkullisen mutta kestävän joulukoristeen, materiaalina pehmeää villakangasta ja ruskeita nappeja. Nyt meilläkin on tähtitorttuja, ei tosin mahassa vaan kuusessa! :)

Iloista mieltä, kynttilänvaloa ja suloista joulunaikaa kaikille!

Merry Christmas!

Drama queen

2008-12-20T19:50:00.004+02:00

Hermiitti-raukkaa ei ohuen turkkinsa kansa ole luotu Suomen ilmastoon, ei edes näin lauhaan talveen, ja kun me vielä pidetään sisälämpötila melko matalana niin kylmähän siinä välillä tulee noin pienelle eläimelle. Koska me ihmiset tykätään että huonelämpötila on hyvä just näin niin Hertan piti saada henkilökohtainen lämpötilannostaja. Siis villapaita.

Malli/pattern: 102-43 by Drops design.
Lanka/yarn: Novita Wool (merino) 100 g.
Puikot/Needles: 2,5 mm & 3,5 mm.

Käytin paitaan kaksi viimeistä kauan hautomaani tummanruskeaa merino-Wool-kerääni ja myös reilusti aikaa: vaikka paita on koiraa myöten eli erikoispieni, niin eri rytmissä menevät palmikonkierrot vaati tarkkaavaisuutta ja langan riittävyyden arviointi veti hermon piukalle. Lopputulos on just sopiva, nätti ja lämminkin, vaikka kaulus onkin ohjeesta poiketen matala (kun ei ollu sitä lankaa). Luulis Hertan olevan iloinen ja tyytyväinen kun on nätti ja sopiva vaate kylmyyttä vastaan. Niinpä. Mutta neidillä tuntuu olevan helkkarin korkea vaatimustaso: paita päällä näytetään supersurkealta ja tuijotetaan paidanpukijaa syyttävästi. Tai käännetään mielenosoituksellisesti selkä ja näytetään peräpeiliä.

No, en ole epätoivoinen, koska samaa veristä loukkaantumista on näytelty myös kaikkien aiempien vaatteiden kanssa. Ensin ollaan marttyyriä eikä liikuta mihinkään kun vaate on päällä, mutta pikkuhiljaa sinnikkään ehdollistamisen jälkeen nekin on alkaneet tuntua kivoilta. Eiköhän tän paidan suhteen käy samoin. Nytkin Hertta nimittäin nukkuu varsin tyytyväisenä paita päällään sohvalla, kun ensin oli luonut muhun tovin ajan painostavan syyllistäviä katseita. Varsinainen drama queen.

Hertta's coat is short and thin and she understandably loves warmth (e.g. she loves the sauna) . We humans however like to keep the room temperature in reasonable degrees, and so I had to make Hertta something to keep her warm in the house. Although the fit of the sweater is perfect and it's really warm, she still doesn't like it and tries to look as miserable as possible when I put it on her. She's a regular drama queen, and I'm sure she'll learn to like this sweater: she has pulled this act with every coat and sweater so far, and has always in time grown accustomed to them.